Kokkaaminen on aina ollut mielettömän mukavaa puuhaa. Viimeisen parin vuoden aikana se onkin päässyt aivan uusiin ulottuvuuksiin. On maiskuteltu uusia makuelämyksiä, ja pohdittu, että mistä kaikista ainesosista tällaisen saisi kotona kasaan. Ja yleensä niin äärettömän kärsivä ja tuskainen shoppailija huomaakin, että shoppailu onkin aikas mieluisaa puuhaa... Kunhan se liittyy ruokaan, ruoanvalmistukseen ja uusiin keittiökapistuksiin (enkä tarkoita tässä pelkästään koneita). Yhtäkkiä huomaa pohtivansa, että missäs niitä kauppahalleja taas olikaan tai sattuisikohan tässä lähellä olemaan maatiloja, joilta saisi suoraan ostaa herkkuaineksia kotipataansa. Ja yks kaks kylmälaukut ovat autossa ja uutta reissua ollaan tekemässä ties minne!
Toinen ainesosa on valokuvaus ja digiaika onkaan! Kyllä edes yhden kuvan, parista sadasta kokeilusta, täytyy onnistua edes jollain tavalla. Toivottavasti taidot kehittyvät matkalla.
Kolmas asia on ainainen hinku päästä tutkimaan maailman melskeitä joko rakkaassa kotimaassamme Suomessa tai sitten vähän kauempana, asuntovaunun kanssa tai ilman. Hyvä ruoka paikallisten suosimassa kuppilassa, lasi viiniä maatilamajoituksessa tai sitten vaan torin kautta seuraavaan kulkuneuvoon (mihin milloinkin). Uudet ihmiset, uudet makunautinnot ja uudet maisemat. Miten noihin tunnetiloihin voisi olla jäämättä koukkuun? Maailmalla matkaaminen on mielestäni äärettömän antoisaa.
Parasta kuitenkin varoittaa parista jutusta ennen kuin jatkan pidemmälle. Suomen kieli on kuulemma aina ollut kompastuskiveni (miten tämäkin on mahdollista, kysyy syntyperäinen suomalainen), joten kielioppi saattaa olla hakusessa. Blogini tarkoituksena ei myöskään ole kertoa, miten asioita tehdään. Näin minä ne teen. Jos kaikesta huolimatta villiinnyt totaalisesti, ja koet tarvetta toistaa tekemiäni asioita, niin muistathan, että kaikki on täysin omalla vastuullasi.
Kaikesta huolimatta tervetuloa Hehkuvan Hiilen matkaan! Nyt mennään eikä meinata!
 |
| Hiiligrillattua parsaa lauttaversiona |
Kommentit
Lähetä kommentti