Pieni brikettigrilli

Briketit ovat mahtavia. Muistan kyllä lapsuudestani, että isällä meni monesti hermo, kun mitään ei näyttänyt tapahtuvan ja pihvien olisi pitänyt olla jo valmiita. Mitäs silloin tehdään? No lisätään tietysti sytytysnestettä mieluiten reilulla kädellä. Se taitaa olla suositusten vastainen apukeino. En kyllä muista, että kenelläkään olisi ollut seuraavana päivänä grillattuja kulmakarvoja. Onneksi.

Koska grillaaminenkin on lempipuuhaani, niin päätin vuosi sitten ottaa selvää, mikä siinä touhussa on niin vaikeaa. Surffailin netissä, lainasin kirjastosta läjän kirjoja ja tutustuin erilaisiin grilleihin. Minun tapauksessani sen hetken tarpeeseen piti löytää mahdollisimman hyvä hiiligrilli, jota voisi käyttää kotosalla, mutta jonka olisi kätsästi kuljettava myös reissuissa. Hinta-laatu-suhdekin pitäisi natsata. Ei ole järkevää ostaa uutta kapistusta joka kevät. Päädyimme lopulta Weberin Go-Anywhere ®-malliin (tämä ei ole mainos), mikä osoittautui nappivalinnaksi juuri meille. Minua kun kiinnosti, mitä ihmettä tarkoittaa epäsuora grillaus ja tässä matkamallissa sekin oli mahdollista toteuttaa. Ostosreissu ja boksin ensimmäinen testaaminen toteutettiin heti maaliskuussa, vaikka lunta oli millä mitalla. Naapuritkaan eivät soittaneet palokuntaa paikalle, vaikka aidan takaa tuprusi hetkellisesti musta sauhu.

Tästä aukesi ihan uusi, mahtava maailma. Selvisi, että jokaisen grillausvaiheen voi tehdä triljoonalla eri tavalla omien mieltymyksiensä mukaan. Sytytysnestettäkään ei välttämättä tarvitsisi. Siihen hommaan on keksitty mainio, hermoja säästävä piippusytytin. Ja mitä sitten voi grillata? Oli hauska huomata, että ihan kaikkea mitä mielikuvitus keksii. Nykyinen grillini asettaa tosin joitain rajoituksia, mutta vielä minä nekin esteet jonain päivänä ylitän.

Nyt uusien asioiden opetteluun ja kokeiluun on kulunut kai puolitoista vuotta. Ja uutta postisedän tuomaa grillauskirjaa (Schildtz kustantamon Grillikirja) lukiessa tajusin, että olen vasta alkutaipaleella tämänkin harrastuksen kanssa. Se oli jollain lailla kutkuttava tunne.

Lauantai-illan ratoksi päätimme kokeilla kyseisestä kirjasta öljyistä Jamaican jerk-

marinaadia possun sisäfilepötkylälle. Tähän saatiin mukavasti yhdistettyä epäsuora menetelmä ja vielä paistomittarin testauskin grillausolosuhteissa. Lopputulos oli muuten mukava, mutta suolaa olisi saanut minun makuuni aika paljon vähemmän. Ohjeen marinaadiin kun sisältyi kolmea eri suolaa. Tosin yksi niistä oli sormisuolaa ja korvasin sen tavallisella. Jälkeenpäin luin jostain, että sormisuola on kait hivenen miedompaa, hienostuneempaa tai jotain sellaista.

Lihasta tuli todella mehukasta ja maukasta. Lämpömittarin käyttö oli loisto juttu ja mies oli löytänyt tosi hyvän lihapötkön kauppareissullaan. Makeahkot bataatit, sipulit ja vihreä paprika sekä halloumi sopivat hyvin mausteisen possun kamuiksi. Kirjasta löytyi myös makuja pehmentävä pesto-tuorejuustokastike, josta tuli juuri sopivan paksua meidän makuumme. Ja jälleen kerran lopputuloksena oli maukas ruoka ja rento mieli. Nam!