1050 kilometriä kaunista Suomea

Muutamassa päivässä ehtii nähdä vaikka mitä! Kun sunnuntai-iltana kaarsimme kotiparkkiin, niin auton trippimittari oli heittänyt kierroksen ympäri, ja näytti vain viittäkymmentä kilometriä. Todellinen lukema oli 1050 km! Kertyneiden kilometrien aikana ehdimme nähdä uskomattoman määrän kauniita maisemia ja kokea Suomen säätiloja (ja matkustajien  tunnekuohuja) laidasta laitaan.

Automme starttasi torstaina iltapäivällä ja reissu Vaasaan alkoi. Ensimmäinen pakollinen pysähdys oli tehtävä kolmostien varrella sijaitsevassa Grillikioski Kolmosessa Pinsiössä. Maha alkoi kurnia sen verran, että lihapullaperunat oli ihan pakko saada. Hyvää oli, nam! Olihan siinä muutakin porukkaa parkissa. Esim. kiukkuisen näköinen ukko, joka sahasi hiki päässä paksuhkoja lautoja lyhyemmiksi. Viereisessä autossa istuva poliisi odotteli kärsivällisesti, että peräkärryn kuorma saadaan lain mukaiseen mittaan.

Sapuskan jälkeen kaasuteltiin reippaasti (mutta rajoitusten mukaan) Vaasaan saakka. Välillä sateli ja välillä paistoi. Jossain vaiheessa ohitettiin Altian Koskenkorvan tehdaskin ja heti heräsi mies viereisellä penkillä. "Kai siellä on tehtaanmyymälä? Ai ei vai?" Neljän tunnin matka meni yllättävän kivuttomasti. Sokos Hotel Vaakuna sijaitsi hauskasti kolmostien päässä. Onnistuimme saamaan kivan huoneen torinäköalalla. Mikä parasta, hintaan kuului saunan käyttö iltakymmeneen saakka. Virkistäytymisen jälkeen haukattiin Amarillossa iltapalaa. Sen jälkeen ei tarvinnutkaan tehdä muuta kuin painua pehkuihin.

Perjantai-aamuna keli oli lämmin, mutta pilvinen. Kävelyreitin aikana sää kuitenkin kirkastui sopivasti. Poikkesimme turisti-infossa, koska kaikki reittitiedot jäivät tietenkin kotiin keittiön pöydälle.
Halusimme kiertää Vaasaa Setterbergin kanssa ja tutustua siten Vaasaan. Sen jälkeen oli tarkoitus poiketa syöpöttelemään Ravintola Ensiapuun, mutta ovella koitti ikävä yllätys. "Olemme lomalla heinäkuun". Suunta takaisin torille ruokaa etsimään. Aika monen ruokaravintolan ovessa oli muuten samanlainen lappu. Ei auttanut muu kuin mennä Rossoon.

Hietasaaren rannassa vietettiin ansaittu, parin tunnin pötköttelytauko, jonka päätteeksi hyppäsimme taas autoon ja otimme suunnan kohti Lapuaa ja leirintäaluetta. Puolivälissä matkaa saimme todistaa mahtavaa sade- ja ukkoskuuroa. Tilannenopeus taisi olla jopa 30 km/h. Tietä ei juuri näkynyt, mutta mahtavia salamoita sitäkin enemmän. Mieletön tuuli ja sade jyrinän kavereina! Lapuan Tervarantaan päästyämme sade oli jo loppunut ja ilta kirkastui. Leirintäalue oli vaatimaton, mutta toimiva paikka. Pikkumökki oli ihan ok (eli riittävä ja siisti) ja moni asia unohtuu, kun masu on sopivasti täynnä sapuskaa, saa rentoutua saunan lauteilla ja pääsee välillä Lapuanjokeen vilvoittelemaan. Se fiilis on jokseenkin parasta kesässä!

Lauantaiaamu oli todella lämmin ja aurinkoinen. Lapualta piti löytää vielä ruusu ennen kuin jatkaisimme Kuortaneelle. Äkkiseltään kylällä osui silmään vain yhdistetty hautauspalvelu ja kukkakauppa. Rohkenin mennä sisälle ja kohta jostain alakerrasta lampusti nainen kumppareissaan minua palvelemaan. Miten siitä tulikin ihan sellainen fiilis kuin Mullan alla-sarjaa katsoessa? Sain kuitenkin ruusuni ja sitten vaan matkaan.

Matkan päätarkoitus oli kummitytön konfirmaatio Kuortaneen kirkossa. Ja kyllä oli äärettömän upea kirkko, tunnelmallinen tilaisuus ja mielettömän kaunis nuori nainen. Jostain ihmeen syystä kyynel tuli silmään aika ajoin. Nuoret olivat kyllä melkoisen paistuksissa kaavuissaan, koska aurinko porotti täydellä teholla kirkon ikkunoista sisään. Tosin oli muullakin kirkkokansalla posket punaisina samasta syystä. Tilaisuuden päätteeksi saimme ottaa ihania kuvia kirkon pihalla ja nauttia maukkaasta ateriasta urheiluopiston tiloissa. Kokonaisuudesta jäi erittäin hyvä olo sisuksiin.

Tosin hyvä olo oli vähällä kaikota, kun ennen matkan jatkumista piti etsiä tankkauspaikkaa, ja Kuortaneella sattui sitten olemaan joku kyläjuhlahässäkkä, minkä vuoksi esim. ABC-kylmäasema oli piiritetty niin, ettei sinne päässyt väen vängälläkään autoa tankkaamaan. Alkoi kylänukko kiukuttamaan tätä pikkumyytä sen verran, että seuraavalla huoltsikalla lensi juhlamekko mäkeen naistenvessassa, rennompi hamonen pääsi tilalle ja sitten pari kylmää sipukkaa huiviin. Pääsipähän kerrankin ukkokin autonrattiin (yleensä minä haluan aina ajaa)! Vielä kun Alavudelta löytyi S-marketti ja Alko ilman suurempaa vaivaa, niin jo alkoi olokin parantua.

Matkaa jatkettiin aina Merikarvialle asti, missä meitä odotti möksä ja illan viimeinen saunavuoro leirintäalueella. Matkan varrella saatiin jälleen kokea kunnon ukkosmyräkät salamoineen. Tarkoitus oli ajaa maisemareittiä perille, mutta reitti oli sen verran reilun metsän peitossa, että mistään rantareitistä ei voi puhua. Alue oli kauniilla paikalla, hyvin hoidettu ja siisti, henkilökunta otti meidät vastaan hymyssä suin. Juuri sopivan kokoinen paikka meidän makuumme. Lapsellekin löytyisi tekemistä seuraavalla kerralla. Kanat sitruunamarinaadiin ja grilliin. Kasvisbulgur sopi taas hyvin kanan kamuksi, koska nälkä alkoi olla jo melkoinen. Silloin on parasta toimia vauhdilla! Kanoja ootellessa kelikin vaihtui toiseen, vauhdilla. Aurinko oli tiessään, minä mietin, että pysyykö grilli pystyssä siinä tuulessa ja onko ruualla mitään mahdollisuutta valmistua. Vettä tuli kuin saavista ja ukkonen jyrähteli oikein tosissaan. Saunaan mennessä koko kohtaus oli kuitenkin tipotiessään. Mereen uskalsi sittenkin mennä viilentymään. Mikä palkinto!

Sunnuntaina oli jo aika suunnata kohti kotia, mutta teki mieli kiertää vielä pikaisesti Yyterin ja Rauman kautta. Yyterin hiekkadyynit näyttivät jotenkin epätodellisilta Suomen maastoa ajatellen. Paikka on varmaan mahtava aurinkoisella säällä. Hiekka tuntui silkkiseltä jalkapohjissa. Leirintäaluekin löytyisi ihan kupeesta tulevaisuutta ajatellen. Raumalla paistoikin sitten aurinko, kun ajoimme Vanhan Rauman parkkipaikalle. Tavoitteena oli näpätä pari kivaa kuvaa ja saada masuun murkkinaa. Ruokapaikka löytyi kyllä helposti, kun seurasimme kadulle tulvivaa pihvin tuoksua. Astuimme sisään Parillaan ja tilasimme pöperöt. Ravintola oli viihtyisä, mutta ruokaa jouduimme odottamaan vähän turhan pitkään. Puoli tuntia tuntui ikuisuudelta. Ilmeisesti suurin osa syöjistä tilaa normisunnuntaina burgeribuffan, mutta tällä kertaa kaikki taisivat tilata annoksensa listalta. Ruuan maistamisen jälkeen odotus oli pyyhkäisty pois mielestä. Annos oli kertakaikkiaan loistava. Kaikki oli kohdallaan: mehevä grillipihvi, kastike, rapsakat vihannekset. Täydellistä. Kävinkin sanomassa kokille terveiset lähteissä, että oli hienoa, ettei laadusta lähdetty tinkimään ruuhkasta huolimatta. Sapuskan ja kuvien ottamisen jälkeen auton nokka suuntasi kohti Hämeenlinnaa. Muutama päivä kului aivan liian nopeasti, mutta antoi paljon ja tuotti liudan uusia suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Ihana Suomen kesä!

p.s. Blogien olisi kait tarkoitus olla lyhyehköjä (en omaa kokemusta). Huomasinkin, että kirjoitus kannatttaisi toteuttaa mahdollisimman nopeasti (kun kone on kumminkin aina mukana), jotta tunnelma välittyisi juuri sellaisena kuin olikin. Ja varmasti se olisi myös lukijaystävällisempää... Next time!