Etelä-Ranskaan kohti Nîmestä ja Carcassonnea

Edessä oli kolmen tunnin junamatka Dijonista Nîmekseen. Oikea vaunu ja paikat löytyivät ja nettiliputkin hyväksyttiin kertalaakista. Junamatka meni nopeammin kuin odotimme. Meistä seuraavalla penkkirivillä istui sokea pariskunta opaskoirineen. Ihmiset olivat ihmeen tylyjä asian suhteen eikä suurimmalta osalta tuntunut löytyvän ymmärrystä tilanahtaudelle, vaikka koirienomistajat tekivät parhaansa pitääkseen ystävänsä edes suurinpiirtein penkkien alla. Junassa toimivat konduktööritkin olivat metkoja heppuja. Toinen pyöritteli koko reissun ajan ihmeen avainta käsissään ja toinen oli pitkänhuiskea kaveri, jonka vyötärökin alkoi vasta muutaman sentin penkkien nojien yläpuolelta. Ja VR:n junissa loppuisi takuulla meuhkaaminen, jos meidänkin junissa kulkisi salskea kolmen vartijamiehen kopla aseineen ja pamppuineen pitkin junan käytäviä. Vielä kun matkassa oli uusi lentokentältä ostettu Dan Brownin pokkari, niin olimme perillä pikemmin kuin luulimme.

Roomalainen amfiteatteri Nîmeksen sydämessä

Kuten moni muukin paikka, myös Nîmes oli melkoisen rempan alla. Hotellimme löytyi kuitenkin aseman liepeiltä paikalliskartan avulla helposti. Iltasapuskan jälkeen lähdimme vähän kävelemään ja aivan kaupungin ytimessä sijaitsi roomanaikainen amfiteatteri, jossa Chemical Brothers soitti juuri settiään. Ulkopuolellekin oli tullut paljon kaiken ikäistä kuuntelijaa fiilistelemään. Meidän fiilistely jäi seuraavan päivän ajoreitin tutkimiseen ja hyviin yöuniin.


Nîmeksestä vuokrattiin taas auto ja hurautettiin parisataa kilsaa Carcassonneen. Moottoritie oli luultua hitaampi, koska rusinaksi palanut auto ja siitä syystä alkanut maastopalo jumitti liikennettä. Onneksi ihmisille ei ollut käynyt kuinkaan ja maastopalokin oli saatu tukahdutettua aika likelle tienvartta. Sattumuksen jälkeen matka luisti jouheammin, ja päästiin jopa perille. Majapaikkakin löytyi helposti, mutta parkkipaikassa oli etsiminen. Aikamme ympyrää pyörittyämme onnistuimme nappaamaan vapaan paikan. Tämäkin hotelli oli halvimmasta päästä, mutta ei silti pahimmasta. Huone on siisti, lakanat puhtaat ja kylppärikin ihan jees. Vanhan rakennuksen lattia vähän viettää, joten on parasta heittää tyynyt toiseen päähän sänkyä, ettei kaikki veri valu pään puolelle. Iltakävelylenkki tehtiin tänään keskiaikaiseen linnakkeeseen, joka on hienosti säilynyt/säilytetty. Ehdimme sinne juuri sopivasti, kun suurin osa väestä alkoi valua pois, mutta aurinko oli parhaimmillaan. Roseeviinilasillisen jälkeen saatiin mahtavat näkymät!

Saimme myös kuulla hollantilaispariskunnalta (jotka olivat lähteneet kiertelemään eurooppaa 40-vuotishäävuotenaan), että huominen päivä on varmasti kaoottinen liikenteen kannalta, kun ranskalaisilla alkaa lomat, ja kaikki suuntaavaan etelärannikolle. Nyt on siis parasta pistää kone kiinni ja painua pehkuihin. Huomenna on meinaan aikainen herätys, että ehditään mahdollisimman pitkälle ennen pahinta ryysistä. Onneksi meidän suuntamme on ensin hieman ylemmäs ja vasta sunnuntai-iltana mennään Nizzaan. Saas nähdä, miten meidän käy...