Vouvrayn kylästä huristimme 420 kilometriä Dijoniin. Matka meni yllättävän ripeästi motareita pitkin. Päiväruokana oli tällä kertaa ABC-tyyliin jotain kanakebabbia levähdysalueella, mikä hoiti tehtävänsä ihan riittävästi. On ollut aika hauskaa huomata, että joka asemalla on myynnissä myös juuri sen alueen tuotteita (hilloja, pipareita, öljyjä jne.)
Rautatieasemien autonvuokrauspisteet ovat olleet käteviä. Aika moni paikka on ollut suurehkon remontin pyörteissä, mutta pienen sompailun jälkeen löysimme Dijoninkin rautatieaseman. Ja omppuhotellin tyylinen hotelli (Hotel de Paris) sijaitsi myös ihan likellä. Tripadvisorin kommenteista huolimatta pieni, edullinen huoneemme oli meille aivan riittävä. Siisti, puhtaat lakanat ja puhdas kylpyhuone, ilmastointi, tv, wifi ja jopa pimennyskaihdin. Joskus on kiva tuhlata luksukseen, mutta mielestämme on mukavampaa käyttää kyseinen raha hyvään ruokaan ja juomaan, kun vähemmälläkin pärjää. Ja tässäkin paikassa vastaanotto oli ystävällinen ja asiat selvisivät sekalaisella englannilla ja ranskalla erittäin hyvin. Aamiaisbuffet maksoi 8 euroa ja oli erittäin kattava ja monipuolinen.
Seuraava päivänä oli rutkasti aikaa kiertää kaupunkia ja etsiä ne kuuluisat sinappihanat. Siihenkin saatiin heti tieto hotellin respasta, joka piirsi meille tähden paikalliseen turistikarttaan. Aurinko paistoi mukavasti ja päivä aloitettiin kunnon kahvihetkellä. Sinappikauppa ei ollut suuri, mutta makuja siellä oli sitäkin enemmän. Kipoissa oli pikkuruisia leipätikkuja, joilla sai maistella eri makuisia sinappeja toisista kipoista. Kaupan myyjätär taisi vähän pahastua, kun emme huolineet kaunista, mutta epäkäytännöllistä pahvilaatikkoa purkeillemme. Dijonista hankittiin myös pikkuinen kaasupoltin ja muita tuliaisia.
Ennen junanlähtöä ehdimme myös kokeilla mukavan päivämenun (DZ Envies), joka oli nimetty I love Dijon. Ajattelin heti, että taas otetaan turisteilta rahat pois ja saas nähdä mitä sapuskaa saadaan. Ja oli ihanaa olla niin väärässä! Mitä makuelämyksiä 17 eurolla voikaan saada! Alkupalaksi tuotiin kinkkupersiljapateeta, pääruokana Burgundinpataa perunasoseen kera ja jälkiruoaksi pannacottaa punaisella marjakompotilla ja muffinsin tyylinen leivos. Lurpsista! Kaikki maistui niin herkulliselta, etten osaa kuvaillakaan. Murea liha kertakaikkiaan suli suussa! Me muuten mentiin vaan pöytään istumaan, ja sitten tuli tarjoilija perässä kysymään, että onkohan meillä pöytävarausta. Ei tullut mieleen, että lounasaikaan pitää olla varaus. Olimme vissiin niin hölmistyneitä, että saimme jäädä syömään joka tapauksessa. Ei mennyt varmaan kuin vartti, niin paikka oli aivan täynnä paikallisia!
Rautatieasemien autonvuokrauspisteet ovat olleet käteviä. Aika moni paikka on ollut suurehkon remontin pyörteissä, mutta pienen sompailun jälkeen löysimme Dijoninkin rautatieaseman. Ja omppuhotellin tyylinen hotelli (Hotel de Paris) sijaitsi myös ihan likellä. Tripadvisorin kommenteista huolimatta pieni, edullinen huoneemme oli meille aivan riittävä. Siisti, puhtaat lakanat ja puhdas kylpyhuone, ilmastointi, tv, wifi ja jopa pimennyskaihdin. Joskus on kiva tuhlata luksukseen, mutta mielestämme on mukavampaa käyttää kyseinen raha hyvään ruokaan ja juomaan, kun vähemmälläkin pärjää. Ja tässäkin paikassa vastaanotto oli ystävällinen ja asiat selvisivät sekalaisella englannilla ja ranskalla erittäin hyvin. Aamiaisbuffet maksoi 8 euroa ja oli erittäin kattava ja monipuolinen.
Ilta otettiin rennosti ja kierreltiin kaupunkia pöllöreitin avulla. Ei haittaa, vaikka joisi pari lasillista viiniä, kun katuun on merkitty suuntaa-antavat pöllönuolet. Reitin varrella mies pongasi paikallisen kuppilan, La Comedie, joka oli aivan täynnä paikallisia. Sehän on hyvä merkki, joten sinne mentiin saamaan masut täyteen. Liitutaululla näytti lukevan kinkkutagliatelleä ja sitä sitten tilattiin. Olikin aika hauska saada annos pöytään, kun oma mielikuva annoksesta on tietynlainen ja pöytään tullut lautanen näytti vähän erilaiselta. Kahdeksalla eurolla sai myös alkunaposteltavaksi oliiveja, porkkanasuikaleita ja ihanaa aiolia. Ja ruuan jälkeen ei tarvinnutkaan kauaa etsiä nukkumattia.
Seuraava päivänä oli rutkasti aikaa kiertää kaupunkia ja etsiä ne kuuluisat sinappihanat. Siihenkin saatiin heti tieto hotellin respasta, joka piirsi meille tähden paikalliseen turistikarttaan. Aurinko paistoi mukavasti ja päivä aloitettiin kunnon kahvihetkellä. Sinappikauppa ei ollut suuri, mutta makuja siellä oli sitäkin enemmän. Kipoissa oli pikkuruisia leipätikkuja, joilla sai maistella eri makuisia sinappeja toisista kipoista. Kaupan myyjätär taisi vähän pahastua, kun emme huolineet kaunista, mutta epäkäytännöllistä pahvilaatikkoa purkeillemme. Dijonista hankittiin myös pikkuinen kaasupoltin ja muita tuliaisia.
Kommentit
Lähetä kommentti