Eilisillan näköalaravintola vaihtui mäkeä kiivetessä melkein ensimmäiseen ruokapaikkaan. Kirkontornin juuressa sijaitseva pieni ravintola terassi (La Goutte D'eau) pöytineen näytti juuri sopivalta meille. Roseeviiniä ja kunnon menu, silvuplee! Tarjoilija (joka muuten seuraavana iltana oli kokkausvuorossa) lampusti rennosti mäkeä ylös ja alas t-paidassa, farkuissa ja lenkkareissa. Ja hän olikin hauska heppuli. Kysyin ranskaksi, että puhuuko hän vähän englantia, niin hän naurahti, että ei juurikaan, mutta jos me puhumme hieman ranskaa, niin homma saattaisi luonnistua! Sen verran saimme taas listasta selvää, ettei lautaselleni eksynyt mereneläviä ja hyvä tuli. Tänä iltana vuorossa oli sinihomejuustosalaatti (uusi tuttavuus), kanafile sinappikermakastikkeen kera ja jälkkäriksi vihdoinkin tarte tatin. Onnistuin vissiin säätämään siinä ruokia syödessämme sen verran, että tarjoilijamiekkonen nimesi minut Madame Catastropheksi! Sitä nimitystä tullaan varmaan käyttämään kotioloissa vielä moneen kertaan...
Maanantaiaamuna seikkailtiin paikallisbussilla Nizzaan. Bussimatka maksoi euron ja kesti puolisen tuntia. Varmaan Suomessakin käytettäisiin enemmän paikallisbusseja, jos hinnat olisivat samaa luokkaa. Bussi jätti meidät aivan keskustaan, josta lähdimme kiertelemään kaupunkia. Hellettä oli edelleen liki 30 astetta, mutta muuten päivä oli hiukan pilvinen ja välillä tuli jopa muutama pisara vettä. Vuorten päällä leijui melkoisen mustat pilvet. Keli kait latisti vähän Nizzaa paikkana tai sitten odotukset olivat turhan korkealla. Kaupunki on toki hieno ja rantaviivaa piisaa ihan jokaiselle auringonpalvojalle.
Isomman kadun varrelta poikettiin sivuun Passage Victor Hugolle, josta löytyi kiva lounaspaikka nimeltään Why Nice. Tilasimme listalta farmarin salaattia (joka luki muuten kylmissä ruuissa), jossa luvattiin perunaa, pekonia ja kananmunaa jne. Annos oli kuitenkin hauska ylläri, koska siitä tuli mieleen ihan pyttis. Ruoka olikin lämmintä: paistettua perunaa, pekonia, muna ja muita salaattiaineksia balsamicon ja oliiviöljyn kera. Nizzan pyttäri!
Päiväseikkailun ja raikkaan suihkun jälkeen massu vaati taas murkinaa. Tällä kertaa menimme huipulle asti (tosin ilmaisella pikkubussilla nro 44). Vuorten tummat pilvet antoivat illalla vettä oikein urakalla eikä kunnon salamoilta ja ukkoseltakaan säästytty. Kukkulan laelta löydettiin majapaikan suosittelema Le Jimmy's. Olikin aika huisia syödä ulkosalla suojaisen katoksen alla, kun ulkona oli vielä 29 lämmintä, vuorten välissä näkyi pilviä, ja satoi kaatamalla ukkosen jyristessä. Tarkoitus oli syödä vihdoinkin ihan kevyesti, mutta ennen kuin huomasimmekaan oli pöydässä vieraillut jos jonkinlaista lasia juomineen ja lautasta herkkuineen. Aperitiivina kokeiltiin alueen anisjuomaa jäillä, johon lisättiin vettä. Maku oli paljon pehmeämpi kuin ouzossa. Pääruokana oli kokin suosittelemaa sienirisottoa eikä ihanaa sitruunamarenkitorttuakaan voinut jättää tilaamatta! Olotila oli jälleen äärettömän rento ja seesteinen kiireettömän ja herkullisen illallisen jäljiltä. Eikun petiin keräämään voimia viimeisen päivän seikkailuun Monacossa.
Tiistaina alkoi viimeinen reissupäivä junamatkalla Monacoon. Omalta asemalta pääsi näppärästi perille saakka. Kaksi lippua yhteen suuntaan kustansi 11 eukkua. 40 minuutissa pääsimme Monte Carlon sydämeen. (Tosin ensin odotettiin asemalla tunti, koska aitaulua oli tulkittu hippasen väärin). Juna oli aivan tupaten täynnä. Olisi varmaan kannattanut nousta vähän aikaisemmin ylös, mutta ei sitä jaksa lomalla stressata aikataulujen kanssa eikä varsinkaan viimeisenä lomapäivänä.
Mitä on Monaco? Hulppeita autoja liikenteessä, ökyveneitä satama pullollaan, formuloiden lähtöpaikat ajotielle merkattuina ja hienoja rakennuksia vieri vieressä. Ihan näkemisen arvoinen paikka. Lounaaseen tuhlattiin kaikki 5,50 € per kinkkujuustosalaatti, jossain pikkukuppilassa. Kävi siellä hienompaakin väkeä salaattikippoja hakemassa, joten eiköhän se kelpaa meillekin. Paluumatka Nizzaan tehtiin paikallisbussilla (100), joka ajoi kimuranttia rantatietä pitkin perille. Saatiinpa vielä viimeiset aurinkoiset biitsi- ja kaupunkikuvat. Ja ekan kerran tämän reissun aikana kerettiin rannalle ottamaan torkutkin. Ei Ranskan riviera ole yhtään huono paikka siihen tarkoitukseen! Torkkujen jälkeen ja ennen viimeistä bussimatkaa villalle sorruttiin vielä pariin siideriin ja hamppariannoksiin irkkupubissa (Ma Nolan's). Loistava päätös mahtavalle matkalle!
Tätä kirjoittaessa olen jo kotikeittiössä, koska nettiyhteydet pettivät loppureissusta. Tunnelma ei silti ole latistunut, vaan on aika ihanaa vielä fiilistellä reissutunnelmalla ja muistella ihania ruokia, joita on saanut maistaa.
Mitä reissusta jäi käteen? Ihan ensimmäiseksi varmaankin hyvistä ruuista ja viineistä nauttiminen, kulinaarinen nautinto. Se on ihan oma taiteenlajinsa Ranskassa. Ja me pääsimme vasta alkuun. Uskalsimme tutustua moniin uusiin ruokiin ja juomiin. Saimme joka kerta mieletöntä nautintoa aivan uusista makuelämyksistä. Kiireettömyys oli mukavaa tässäkin lajissa. En muista, että olisin ikinä Suomessa viettänyt ruokapöydässä kolmea ja puolta tuntia yhteen menoon.
Kauniit ja vaihtelevat maisemat tulevat kai seuraavina. Vaikka hollantilaispari tuumasi matka-ohjelmastamme "heavy program", niin meistä ei tuntunut siltä kertaakaan. Tämä on meidän tapamme matkustaa ja tutustua uuteen maahan, eikä se ehkä sovi kaikille. Kymmenessä päivässä ehtii halutessaan yllättävän paljon. Haukkasimme Ranskasta vain pienen palan, ja nähtävää ja koettavaa jäi vielä moneksi kerraksi.
Ranskalaiset. Tähän voisi todeta ainakin meidän osaltamme, että "busted", kuten mythbusterseissa tehdään. Saimme tutustua aivan ihaniin ihmisiin. Aina emme osanneet kieltä riittävästi, mutta sanakirja, eleet ja ystävällisyys pelastivat meidät monesti. Joka paikassa meitä yritettiin auttaa parhaan mukaan yhtään nyrpistelemättä. Tosin me yritimme itsekin sönköttää ranskaa joka tilanteessa parhaamme mukaan. Ehkä tässäkin pitää paikkaansa sanonta "Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan". Tempperamenttia kyllä löytyy joskus turhankin paljon, mutta sitä ei koskaan kohdistettu meihin. Useimmiten silloin oli kyseessä paikan kuin paikan johtaja, joka antoi alaisilleen huutia hutiloinnista.
Kaikkiaan matka onnistui erittäin hyvin. Molemmat vuokra-autot palautettiin ehjinä. Kilometrejä tuli yhteensä päälle 1500. Liikenne on yhtä omalaatuista kuin Italiassakin. Kaikki majoituspaikat löydettiin melko helposti. Varaukset ja hinnat pitivät paikkaansa. Huoneet olivat joka paikassa siistit ja lakanat puhtaat. Mitään ylimääräistä ei kipittänyt lattialla saati vuoteessa. Aamiaiset olivat täyttäviä. Etukäteen hankitut junaliputkin pelasivat eikä meitä huijattu tai ryöstetty missään. Uudet, Ospreyn matkailurinkat todettiin käytössä ihan nappivalinnoiksi. Ne sopivat meidän tarkoitukseemme erinomaisesti jatkossakin. Enää ei matkalaukkuja rahdata yhdessäkään metrotunnelissa. Eikä kummankaan matkustajan tarvitse muuttaa uuteen osoitteeseen matkan jälkeen. C'est superbe!
Isomman kadun varrelta poikettiin sivuun Passage Victor Hugolle, josta löytyi kiva lounaspaikka nimeltään Why Nice. Tilasimme listalta farmarin salaattia (joka luki muuten kylmissä ruuissa), jossa luvattiin perunaa, pekonia ja kananmunaa jne. Annos oli kuitenkin hauska ylläri, koska siitä tuli mieleen ihan pyttis. Ruoka olikin lämmintä: paistettua perunaa, pekonia, muna ja muita salaattiaineksia balsamicon ja oliiviöljyn kera. Nizzan pyttäri!
Tiistaina alkoi viimeinen reissupäivä junamatkalla Monacoon. Omalta asemalta pääsi näppärästi perille saakka. Kaksi lippua yhteen suuntaan kustansi 11 eukkua. 40 minuutissa pääsimme Monte Carlon sydämeen. (Tosin ensin odotettiin asemalla tunti, koska aitaulua oli tulkittu hippasen väärin). Juna oli aivan tupaten täynnä. Olisi varmaan kannattanut nousta vähän aikaisemmin ylös, mutta ei sitä jaksa lomalla stressata aikataulujen kanssa eikä varsinkaan viimeisenä lomapäivänä.
Mitä on Monaco? Hulppeita autoja liikenteessä, ökyveneitä satama pullollaan, formuloiden lähtöpaikat ajotielle merkattuina ja hienoja rakennuksia vieri vieressä. Ihan näkemisen arvoinen paikka. Lounaaseen tuhlattiin kaikki 5,50 € per kinkkujuustosalaatti, jossain pikkukuppilassa. Kävi siellä hienompaakin väkeä salaattikippoja hakemassa, joten eiköhän se kelpaa meillekin. Paluumatka Nizzaan tehtiin paikallisbussilla (100), joka ajoi kimuranttia rantatietä pitkin perille. Saatiinpa vielä viimeiset aurinkoiset biitsi- ja kaupunkikuvat. Ja ekan kerran tämän reissun aikana kerettiin rannalle ottamaan torkutkin. Ei Ranskan riviera ole yhtään huono paikka siihen tarkoitukseen! Torkkujen jälkeen ja ennen viimeistä bussimatkaa villalle sorruttiin vielä pariin siideriin ja hamppariannoksiin irkkupubissa (Ma Nolan's). Loistava päätös mahtavalle matkalle!
Tätä kirjoittaessa olen jo kotikeittiössä, koska nettiyhteydet pettivät loppureissusta. Tunnelma ei silti ole latistunut, vaan on aika ihanaa vielä fiilistellä reissutunnelmalla ja muistella ihania ruokia, joita on saanut maistaa.
Mitä reissusta jäi käteen? Ihan ensimmäiseksi varmaankin hyvistä ruuista ja viineistä nauttiminen, kulinaarinen nautinto. Se on ihan oma taiteenlajinsa Ranskassa. Ja me pääsimme vasta alkuun. Uskalsimme tutustua moniin uusiin ruokiin ja juomiin. Saimme joka kerta mieletöntä nautintoa aivan uusista makuelämyksistä. Kiireettömyys oli mukavaa tässäkin lajissa. En muista, että olisin ikinä Suomessa viettänyt ruokapöydässä kolmea ja puolta tuntia yhteen menoon.
Kauniit ja vaihtelevat maisemat tulevat kai seuraavina. Vaikka hollantilaispari tuumasi matka-ohjelmastamme "heavy program", niin meistä ei tuntunut siltä kertaakaan. Tämä on meidän tapamme matkustaa ja tutustua uuteen maahan, eikä se ehkä sovi kaikille. Kymmenessä päivässä ehtii halutessaan yllättävän paljon. Haukkasimme Ranskasta vain pienen palan, ja nähtävää ja koettavaa jäi vielä moneksi kerraksi.
Ranskalaiset. Tähän voisi todeta ainakin meidän osaltamme, että "busted", kuten mythbusterseissa tehdään. Saimme tutustua aivan ihaniin ihmisiin. Aina emme osanneet kieltä riittävästi, mutta sanakirja, eleet ja ystävällisyys pelastivat meidät monesti. Joka paikassa meitä yritettiin auttaa parhaan mukaan yhtään nyrpistelemättä. Tosin me yritimme itsekin sönköttää ranskaa joka tilanteessa parhaamme mukaan. Ehkä tässäkin pitää paikkaansa sanonta "Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan". Tempperamenttia kyllä löytyy joskus turhankin paljon, mutta sitä ei koskaan kohdistettu meihin. Useimmiten silloin oli kyseessä paikan kuin paikan johtaja, joka antoi alaisilleen huutia hutiloinnista.
Kaikkiaan matka onnistui erittäin hyvin. Molemmat vuokra-autot palautettiin ehjinä. Kilometrejä tuli yhteensä päälle 1500. Liikenne on yhtä omalaatuista kuin Italiassakin. Kaikki majoituspaikat löydettiin melko helposti. Varaukset ja hinnat pitivät paikkaansa. Huoneet olivat joka paikassa siistit ja lakanat puhtaat. Mitään ylimääräistä ei kipittänyt lattialla saati vuoteessa. Aamiaiset olivat täyttäviä. Etukäteen hankitut junaliputkin pelasivat eikä meitä huijattu tai ryöstetty missään. Uudet, Ospreyn matkailurinkat todettiin käytössä ihan nappivalinnoiksi. Ne sopivat meidän tarkoitukseemme erinomaisesti jatkossakin. Enää ei matkalaukkuja rahdata yhdessäkään metrotunnelissa. Eikä kummankaan matkustajan tarvitse muuttaa uuteen osoitteeseen matkan jälkeen. C'est superbe!
Kommentit
Lähetä kommentti