Vaikka pelkäsimme pahinta, niin liikenne ei sittenkään ollut niin mahdoton kuin luulimme. Siihen saattaa kyllä vaikuttaa sekin, että pääsimme lähtemään jo aamukahdeksalta. Suuntana oli Fontaine de Vaucluse. Motarin liikenne alkoi jossain vaiheessa hyytyä sen verran, että koukkasimme suosiolla maisemareitille meren rantaa myöten. Tosin maisemareitti oli melkoisen kaislikon peitossa, että merimaisemasta ei kyllä päässyt nauttimaan. Liikenne kyllä luisti sutjakkaammin ja päästiinpä huuhtasemaan jalat ihanassa välimeressä matkan varrella.
Maisemareitti poiki myös ekstrakierroksen (tätä käy aina myös Suomessa autoillessa). Tuli sitten kierrettyä Camarguen suiston kautta seuraavalle isolle tielle. Tietysti kameran akku loppui juuri tällä reitillä. Onneksi ei nähty flamingoja tällä lintubongarin unelmareitillä.
Liki 400 km ajettuamme pääsimme perille seuraavaan kohteeseemme Fontaine-de-Vaucluseen ennen kuin huomasimmekaan. Majapaikkamme oli vanha rakennus (Hotel des Sources) , joka oli aika mieletön kaikin puolin. Tätäkään paikkaa ei takuulla löytäisi, ellei etukäteen tiedä, mitä etsiä. Paikka oli niin keskellä ei mitään ja sinne ajettiin pientä kinttupolkua, jossa mahtui juuri kaksi autoa rinnan ajamaan. Virkistävän suihkun jälkeen oli mukava ottaa parin tunnin voimatorkut ja lähteä sen jälkeen kylälle etsimään sopivaa illallispaikkaa. Torkut tuli tarpeeseen, koska yksityiskohtaisempi sanakirja jäi kotiin ja häälahjaksi saamamme sanakirja ei kattanut ihan kaikkea. Ja jos kattoikin, niin sitten liitutaulun kirjoituksista ei saatu selvää riittävästi minä kun en voi syödä mereneläviä, niin on melko tärkeää saada jostain selvää). Onneksi löysimme lopulta paikan (Petrarque & Laure), jossa puhuttiin hitunen englantiakin. Tarjoilijatyttönen piti meistä niin hyvää huolta, että päätimme antaa kympin tipin illan päätteeksi. Kolmen ruokalajin illallinen aperitiivien, litran viinikarahvin ja kahvien kera maksoi vain 64 euroa kahdelta! Ja ruoka oli aivan mahtavaa!
Kylässä oli samana iltana ilmaistapahtuma, jossa estradille pääsivät paikallislaulajat ja standup-koomikot. En edelleenkään ymmärrä ranskankieltä kuin sanan sieltä ja toisen täältä, mutta jostain syystä erään miekkosen esittämät laulut toivat kyyneleet silmiin. Juuri sillä hetkellä oli aivan ihan olotila!
Aamulla meidät herätti jonkin sortin tykinlaukaukset?! Pamausten jälkeen oli vaikeaa saada uudelleen unenpäästä kiinni. Kunnon aamiaisen ja vanhanajan kartan tutkimisen jälkeen lähdimme taas Chevrolet Sparkin (joka on muuten karmea laatikko, mutta ei maksanut liikoja ja vei meidät perille) kyydissä kohti Nizzaa. Matka taittui nopsaan ja onnistuimme sentään nappaamaan pari kuvaa laventelipelloista siinä ohessa. Laventelien tuoksu on huumaava. Se tarttui nenuun heti, kun auton oven avasi!
Muutama sata kilometriä ja olimme Nizzassa. Hetken pyörimisen jälkeen löysimme jälleen rautatieaseman, minne auto piti palauttaa. Mittarissa oli tässäkin autossa kilometriä vajaa 900 kilometriä, ja sekä auto että matkustajat ovat ehjiä! Hurraa! Majapaikkamme sijaitsi hiukan Nizzan sivussa. Infopisteiden jälkeen tiesimme, että taksi maksaisi liki 50 euroa ja paikallisjunalla päästäisiin melkein perille vitosella. Lämpötila oli vähän päälle kolmekymmentä. Villa Estelle sijaitsi Cagnes-sur-Merissä ja oli aivan ihana löytö. Tämä oli kyllä majapaikoistamme kallein, mutta hieman vaatimattomimmissa paikoissa yövyttyämme täällä on aika ihanaa. Ja perille päästyämme meidät otti vastaan nuori nainen, joka puhui suomea! Hän on vaihtovuotensa jälkeen täällä kolmatta kesää ja olemme kuulemma kolmas suomalaispari hänen aikanaan. Nyt suihkuun raikastumaan ja sitten syömään hyvää ruokaa kuulemma hyvän näköalan kera.
Maisemareitti poiki myös ekstrakierroksen (tätä käy aina myös Suomessa autoillessa). Tuli sitten kierrettyä Camarguen suiston kautta seuraavalle isolle tielle. Tietysti kameran akku loppui juuri tällä reitillä. Onneksi ei nähty flamingoja tällä lintubongarin unelmareitillä.
Liki 400 km ajettuamme pääsimme perille seuraavaan kohteeseemme Fontaine-de-Vaucluseen ennen kuin huomasimmekaan. Majapaikkamme oli vanha rakennus (Hotel des Sources) , joka oli aika mieletön kaikin puolin. Tätäkään paikkaa ei takuulla löytäisi, ellei etukäteen tiedä, mitä etsiä. Paikka oli niin keskellä ei mitään ja sinne ajettiin pientä kinttupolkua, jossa mahtui juuri kaksi autoa rinnan ajamaan. Virkistävän suihkun jälkeen oli mukava ottaa parin tunnin voimatorkut ja lähteä sen jälkeen kylälle etsimään sopivaa illallispaikkaa. Torkut tuli tarpeeseen, koska yksityiskohtaisempi sanakirja jäi kotiin ja häälahjaksi saamamme sanakirja ei kattanut ihan kaikkea. Ja jos kattoikin, niin sitten liitutaulun kirjoituksista ei saatu selvää riittävästi minä kun en voi syödä mereneläviä, niin on melko tärkeää saada jostain selvää). Onneksi löysimme lopulta paikan (Petrarque & Laure), jossa puhuttiin hitunen englantiakin. Tarjoilijatyttönen piti meistä niin hyvää huolta, että päätimme antaa kympin tipin illan päätteeksi. Kolmen ruokalajin illallinen aperitiivien, litran viinikarahvin ja kahvien kera maksoi vain 64 euroa kahdelta! Ja ruoka oli aivan mahtavaa!
 |
| Fontaine-de-Vaucluse |
Muutama sata kilometriä ja olimme Nizzassa. Hetken pyörimisen jälkeen löysimme jälleen rautatieaseman, minne auto piti palauttaa. Mittarissa oli tässäkin autossa kilometriä vajaa 900 kilometriä, ja sekä auto että matkustajat ovat ehjiä! Hurraa! Majapaikkamme sijaitsi hiukan Nizzan sivussa. Infopisteiden jälkeen tiesimme, että taksi maksaisi liki 50 euroa ja paikallisjunalla päästäisiin melkein perille vitosella. Lämpötila oli vähän päälle kolmekymmentä. Villa Estelle sijaitsi Cagnes-sur-Merissä ja oli aivan ihana löytö. Tämä oli kyllä majapaikoistamme kallein, mutta hieman vaatimattomimmissa paikoissa yövyttyämme täällä on aika ihanaa. Ja perille päästyämme meidät otti vastaan nuori nainen, joka puhui suomea! Hän on vaihtovuotensa jälkeen täällä kolmatta kesää ja olemme kuulemma kolmas suomalaispari hänen aikanaan. Nyt suihkuun raikastumaan ja sitten syömään hyvää ruokaa kuulemma hyvän näköalan kera.
Kommentit
Lähetä kommentti