Kirjasto on mainio paikka. On hyvä, ettei ihan kaikkia kirjoja tarvitse ostaa omaan hyllyyn (sen voi tehdä jälkikäteen, jos teos miellyttää riittävästi). Yllätyin positiivisesti, kun Jamien 30 minuutin ateriat-kirja löytyi jo kirjaston hyllyltä.
Kyseistä kirjaa on kritisoitu melkoisesti mediassa. Jenkkien mielestä ateriakokonaisuudet ovat epäterveellisiä, mikä saattaa johtua myös siitä, että Jamie käy kuuluisaa ruokataisteluaan myös amerikanmantereella. Lisäksi moni lukija/kotikokki on kuulemma pettynyt siihen, että reseptejä on käytännössä mahdotonta toteuttaa kolmessakymmenessä minuutissa, vaikka olisi laittanut ruokaa ennenkin.
Itse lainasin kirjan silkasta uteliaisuudesta. Halusin nähdä, millaisia ateriakokonaisuuksia kirjanen tarjoaa. Terveellisyydestä sen verran, että eiköhän useimmat tiedä, että kaikkea on hyvä nauttia kohtuudella. Tuskin ne mäkkärin hamppariateriat mahottomasti lihottavat, jos sellaisen nauttii esim. kerran kuussa ja muistaa harrastaa joskus liikuntaakin. Itselleni on aivan sama, miten kauan aterian valmistamiseen kuluu aikaa (ellei ole supernälkä), kunhan ruoka on herkullista. Tosin tällä kertaa puoli huvia oli juuri siinä haasteessa, että voiko kokonaisuuden oikeasti valmistaa puolessa tunnissa.
Minulla on hirmu huono taipumus vilaista ohjeita vain pikaisesti ja sitten tehdessä huomaan yhtä jos toista, mikä olisi kannattanut tehdä, kuten ohjeessa sanottiin. Usein tämä huomaaminen tapahtuu melkoisen äännähdyksen tai ärräpään kera, jolloin kaikki kotimme asukkaat tietävät, että keittiössä on taas normimeininki päällä. Tällä kertaa yritin kovasti petrata, luin ohjeen useampaan kertaan, keräsin kaikki ainekset valmiiksi ja laitoin pelit ja vehkeet käyttökuntoon. Näin homman pitäisi sujua puolessa tunnissa.
3 appelsiinia
0,75 dl limoncello-likööriä
100 g savoiardi-keksejä
250 g mascarponea
2 rkl tomusokeria
1 dl maitoa
1 sitruuna
1 tl vaniljauutetta (meillä vaniljatangosta rapsutettua)
vadelmia tai muita kauden marjoja (meillä mökkimetsästä poimittuja vattuja)
100 g tummaa suklaata lastuina pinnalle (meillä muutama hippunen riitti)
Purista appelsiinit mehuksi ja kaada sopivaan tarjoiluastiaan. Taisin käyttää jotain piirasvuokaa (20 sentin halkaisija). Sekoita joukkoon likööri. Asettele keksit mehuun. Vatkaa erillisessä astiassa mascarpone, sokeri, maito. Lisää sitruunasta raastettu kuori, puolen sitruunan mehu ja vanilja. Vatkaa hyvin. Levitä seos keksien päälle. Ripottele pinnalle vatut ja suklaahiput. Laita jääkaappiin odottamaan oikeaa hetkeä.
2 punasikuria
2 endiiviä (sikurisalaatti)
balsamietikkaa
extra virgin oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
muutama oksa tuoretta rosmariinia
puolikas valkosipulinkynsi
Siisti salaatit ja halkaise ne pituussuunnassa. Paahda niihin kauttaaltaan kaunis pinta kuumalla grillipannulla. Hienonna ne sen jälkeen sopiviksi suupaloiksi. Valuta päälle pari runsasta tilkkaa balsamietikkaa ja oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Hienonna rosmaariinin lehdet ja purista valkosipulinkynsi leikkuulaudalle. Sekoita kaikki keskenään ja laita tarjolle.
500 g kuivaa rigatonia (meillä penneä)
40 g parmesaania
100 g kuorittuja manteleita
2 valkosipulinkynttä
1-2 tuoretta punaista chiliä (meille riitti yksi)
2 isoa nippua tuoretta basilikaa
4 anjovisfileetä öljyssä (kala-allergisena lisäsin suolaa maun mukaan ja oliiviöljyä)
450 g keltaisia ja punaisia kirsikkatomaatteja
Heitä parmesaani, mantelit, kuoritut valkosipulit ja chili monitoimikoneeseen ja jauha hienoksi. Lisää koneen käydessä basilika (jätä jotain koristeeksi), anjovikset ja 2/3 tomaateista. Jauha hienoksi massaksi ja lisää maun mukaan oliiviöljyä.
Keitä pasta ohjeen mukaan (lisää veteen suolaa riittävästi). Muista jättää tilkka keitinvettä pastan sekaan, ettei se jämähdä. Sekoita kaikki keskenään ennen tarjoilua. Koristele lopuilla tomaateilla ja basilikalla.
Kyseistä kirjaa on kritisoitu melkoisesti mediassa. Jenkkien mielestä ateriakokonaisuudet ovat epäterveellisiä, mikä saattaa johtua myös siitä, että Jamie käy kuuluisaa ruokataisteluaan myös amerikanmantereella. Lisäksi moni lukija/kotikokki on kuulemma pettynyt siihen, että reseptejä on käytännössä mahdotonta toteuttaa kolmessakymmenessä minuutissa, vaikka olisi laittanut ruokaa ennenkin.
Itse lainasin kirjan silkasta uteliaisuudesta. Halusin nähdä, millaisia ateriakokonaisuuksia kirjanen tarjoaa. Terveellisyydestä sen verran, että eiköhän useimmat tiedä, että kaikkea on hyvä nauttia kohtuudella. Tuskin ne mäkkärin hamppariateriat mahottomasti lihottavat, jos sellaisen nauttii esim. kerran kuussa ja muistaa harrastaa joskus liikuntaakin. Itselleni on aivan sama, miten kauan aterian valmistamiseen kuluu aikaa (ellei ole supernälkä), kunhan ruoka on herkullista. Tosin tällä kertaa puoli huvia oli juuri siinä haasteessa, että voiko kokonaisuuden oikeasti valmistaa puolessa tunnissa.
 |
| Lähtötilanne |
Minulla on hirmu huono taipumus vilaista ohjeita vain pikaisesti ja sitten tehdessä huomaan yhtä jos toista, mikä olisi kannattanut tehdä, kuten ohjeessa sanottiin. Usein tämä huomaaminen tapahtuu melkoisen äännähdyksen tai ärräpään kera, jolloin kaikki kotimme asukkaat tietävät, että keittiössä on taas normimeininki päällä. Tällä kertaa yritin kovasti petrata, luin ohjeen useampaan kertaan, keräsin kaikki ainekset valmiiksi ja laitoin pelit ja vehkeet käyttökuntoon. Näin homman pitäisi sujua puolessa tunnissa.
Kirjan ohjeethan on tehty niin, että sivun yläosassa on kerrottu kaikkien ruokien ainekset. Niiden alapuolella on sitten annettu ohjeet siten, ettei ajoituksista tarvitsisi itse huolehtia lainkaan, vaan ohjeen edetessä ruuat valmistuisivat kuin huomaamatta. Tsadaa!
Oma kokemukseni kirjasta oli seuraava. Mikäli olisin tehnyt kaiken täysin ohjetta seuraamalla grillipannu olisi huutanut kuperana kuumuttaan, leivät olisivat olleet mustia korppuja, pastasta olisi tullut karmeeta lissukkaa enkä olisi onnistunut ajallaan ilman olohuoneen puolelta värvättyä lisäapua. (Ja olen kyllä joskus aiemminkin kokeillut ruuanlaittoa ihan kohtuullisella menestyksellä.) Vaikka mieleni teki testata nopeuttani, niin taidan jatkossa tehdä sapuskaa kaikessa rauhassa, koska nautin siitä suunnattomasti. Se on minulle yhtä tärkeää kuin hetket ruokaa syödessä.
Ruokien makua ei käy moittiminen. En ollut kokeillut aiemmin yhtäkään näistä makuyhdistelmistä ja tutustuin uusiin kasviksiinkin. Sain jokaisesta ruuasta ihania elämyksiä, joita haluan maiskutella uudelleen. Turha hosuminen saa siis jatkossa jäädä pois, mutta muuten kirjassa on monta herkullista ateriakokonaisuutta testattavaksi (ainakin minulle).
Tämä ohje oli kuudelle hengelle, joten kaksi vuorotyötä tekevää aikuista söi näitä koko viikonlopun aina kotona kääntyessään (ja eväinäkin), mutta parhaat maut sai tietenkin tuoreeltaan. Eivätkä kuvat tee oikeutta melko kauniille aikaansaannoksille. Kuvausharrastus kehittyy sekin pikku hiljaa.
Limoncellotorttu
0,75 dl limoncello-likööriä
100 g savoiardi-keksejä
250 g mascarponea
2 rkl tomusokeria
1 dl maitoa
1 sitruuna
1 tl vaniljauutetta (meillä vaniljatangosta rapsutettua)
vadelmia tai muita kauden marjoja (meillä mökkimetsästä poimittuja vattuja)
100 g tummaa suklaata lastuina pinnalle (meillä muutama hippunen riitti)
Purista appelsiinit mehuksi ja kaada sopivaan tarjoiluastiaan. Taisin käyttää jotain piirasvuokaa (20 sentin halkaisija). Sekoita joukkoon likööri. Asettele keksit mehuun. Vatkaa erillisessä astiassa mascarpone, sokeri, maito. Lisää sitruunasta raastettu kuori, puolen sitruunan mehu ja vanilja. Vatkaa hyvin. Levitä seos keksien päälle. Ripottele pinnalle vatut ja suklaahiput. Laita jääkaappiin odottamaan oikeaa hetkeä.
Sikurisalaatti
2 punasikuria
2 endiiviä (sikurisalaatti)
balsamietikkaa
extra virgin oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
muutama oksa tuoretta rosmariinia
puolikas valkosipulinkynsi
Siisti salaatit ja halkaise ne pituussuunnassa. Paahda niihin kauttaaltaan kaunis pinta kuumalla grillipannulla. Hienonna ne sen jälkeen sopiviksi suupaloiksi. Valuta päälle pari runsasta tilkkaa balsamietikkaa ja oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Hienonna rosmaariinin lehdet ja purista valkosipulinkynsi leikkuulaudalle. Sekoita kaikki keskenään ja laita tarjolle.
Rigatonipastaa sisilialaisittain
500 g kuivaa rigatonia (meillä penneä)
40 g parmesaania
100 g kuorittuja manteleita
2 valkosipulinkynttä
1-2 tuoretta punaista chiliä (meille riitti yksi)
2 isoa nippua tuoretta basilikaa
4 anjovisfileetä öljyssä (kala-allergisena lisäsin suolaa maun mukaan ja oliiviöljyä)
450 g keltaisia ja punaisia kirsikkatomaatteja
Heitä parmesaani, mantelit, kuoritut valkosipulit ja chili monitoimikoneeseen ja jauha hienoksi. Lisää koneen käydessä basilika (jätä jotain koristeeksi), anjovikset ja 2/3 tomaateista. Jauha hienoksi massaksi ja lisää maun mukaan oliiviöljyä.
Keitä pasta ohjeen mukaan (lisää veteen suolaa riittävästi). Muista jättää tilkka keitinvettä pastan sekaan, ettei se jämähdä. Sekoita kaikki keskenään ennen tarjoilua. Koristele lopuilla tomaateilla ja basilikalla.
Kommentit
Lähetä kommentti