Kesäloma tuli ja meni. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun lomareissun reitit jätettiin täysin avoimiksi. Tarkoitus oli opetella karavaanarina matkaamista ihka ekaa kertaa ja tästä syystä matkat tehtiin pitkästä aikaa Suomessa. Ainoa etukäteen varattu ulkomaanmatka tehtiin Tukholman Gröna Lundiin. Suomen huvipuistot on koettu niin moneen kertaan, että halusimme kokeilla ihan uutta versiota. Kokeilu olikin onnistunut, vaikka yläkerran ukkeli jakoi säätä joka lähtöön: sadetta, rakeita, ukkosta ja aurinkoa.
Neljän viikon jälkeen voin kertoa sen, että matkailuvaunun kanssa kiertely oli mieluisaa. Harrastus on tullut jäädäkseen. Aiemmat kokemukseni olivat lapsuudesta ja hyvä mieli on jäänyt niistäkin reissuista. Mieleen on jäänyt kytemään, että jospa itsekin joskus kokeilisi sitä hommaa. Ja nyt oli sen aika. Maltilla ja ajan kanssa hyvä tulee. Aina voi oppia uutta, kun tarpeeksi tahtoo. Eikä sillä ole mitään merkitystä, että olen nainen. Ensimmäisellä viikolla lähdettiin pojan kanssa kaksin tien päälle onnea kokeilemaan. Ja hyvä siitä tuli. Mitä nyt jouduin pyytämään apua heti ekassa paikassa, kun aisalukko oli turhan jäykkä. Ja naapuripaikan heppu peruutti vankkurin ystävällisesti paikoilleen. Ihan kaikki ei vielä hanskassa ja tarkkana pitää olla aina. Mutta minähän en anna periksi!
Kaikkiaan reissukilsoja kertyi yhteensä 3500! Eikä tämä missään tapauksessa ollut tavoite. Siirtymät tehtiin aina fiiliksen ja sääkartan perusteella. Saderintama oli jossain vaiheessa lomaa niin kattava koko Suomessa, ettei pisaroilta voinut välttyä. Aiemmin kotimaan retket on tehty useimmiten teltalla, joten olihan se ihan luksusta olla vähemmän sään armoilla lämpöisessä vaunussa. Plussana vielä oma keittiö ja jääkaappi.
Olemme toki SF-Caravan ry:n jäseniä, mutta käytimme myös yleisiä leirintäalueita. Osa jäsenistä tuntuu olevan kovin tiukkoja siitä, että haluavat käyttää vain SFC-alueita, mutta me halusimme nähdä paikkoja, joita emme olleet aiemmin nähneet, koska esim. mökkimajoitus olisi maksanut maltaita. Haluamme siis olla kaikin puolin avarakatseisia. Täytyy myöntää, että SFC-alueet olivat mielestäni edullisempia (ilman henkilömaksuja), siistimpiä, lapsiystävällisempiä ja samaan hintaan pääsee saunomaan yleisillä vuoroilla. Mutta jokainen matkaa tavallaan.
Missäs sitten poikkesimme? Tässä järjestys: Yyteri (Top Camping), Ikaalinen (Toivolansaari Camping), Tampere (Härmälä), Urjala (Taikayö), Hanko (Silversand), Sastamala (VuoriCaravan), Kuopio (SFC Alatalo) ja Kiihtelysvaara (SFC Hietajärvi). Pari yötä vietimme sukulaisissa ja pari ruotsinlaivalla. Reissun päätteeksi palasimme kotialueellemme Hämeenlinnan Lammille (SFC Tilkunpelto) metriä pidemmällä vaunulla.
Saimme tehdä kerrassaan upean kierroksen kotimaassamme. Näimme kaunista luontoa, koimme säätä joka lähtöön, tutustuimme uusiin ihmisiin ja herkuttelimme hyvillä ruuilla. Yyterin rannalla loikoillessa oli vaikea uskoa olevansa kotimaassa. Kuopiossa heräsimme aamulla huomenien toivotukseen ja ilmoitukseen, että juuri tehtyjä karjalanpiirakoita olisi tarjolla. Kiihtelysvaaran puusauna, kangasmaaston tuoksut aamusella ja Kuikan huutelu tyynellä järvellä toivat mieleeni mummin mökin. Onneksi Suomessa riittää nähtävää useammallekin kesälle. On mahtavaa näyttää Suomea lapsellekin. Kotoa löytyy paljon hienoja asioita koettavaksi ja uusia kavereita, joihin tutustua. Aina ei välttämättä tarvitse lentää etelään. Ja onneksi pitkäaikainen haaveeni olla karavaanari tuntui tarttuvan myös mieheeni entistä tiukemmin.
 |
| Vuoristorata Twisterin kyydissä Tukholmassa |
Neljän viikon jälkeen voin kertoa sen, että matkailuvaunun kanssa kiertely oli mieluisaa. Harrastus on tullut jäädäkseen. Aiemmat kokemukseni olivat lapsuudesta ja hyvä mieli on jäänyt niistäkin reissuista. Mieleen on jäänyt kytemään, että jospa itsekin joskus kokeilisi sitä hommaa. Ja nyt oli sen aika. Maltilla ja ajan kanssa hyvä tulee. Aina voi oppia uutta, kun tarpeeksi tahtoo. Eikä sillä ole mitään merkitystä, että olen nainen. Ensimmäisellä viikolla lähdettiin pojan kanssa kaksin tien päälle onnea kokeilemaan. Ja hyvä siitä tuli. Mitä nyt jouduin pyytämään apua heti ekassa paikassa, kun aisalukko oli turhan jäykkä. Ja naapuripaikan heppu peruutti vankkurin ystävällisesti paikoilleen. Ihan kaikki ei vielä hanskassa ja tarkkana pitää olla aina. Mutta minähän en anna periksi!
 |
| Merenrantapaikka Hangossa |
Kaikkiaan reissukilsoja kertyi yhteensä 3500! Eikä tämä missään tapauksessa ollut tavoite. Siirtymät tehtiin aina fiiliksen ja sääkartan perusteella. Saderintama oli jossain vaiheessa lomaa niin kattava koko Suomessa, ettei pisaroilta voinut välttyä. Aiemmin kotimaan retket on tehty useimmiten teltalla, joten olihan se ihan luksusta olla vähemmän sään armoilla lämpöisessä vaunussa. Plussana vielä oma keittiö ja jääkaappi.
 |
| Ikaalisen sandaalivahti |
Olemme toki SF-Caravan ry:n jäseniä, mutta käytimme myös yleisiä leirintäalueita. Osa jäsenistä tuntuu olevan kovin tiukkoja siitä, että haluavat käyttää vain SFC-alueita, mutta me halusimme nähdä paikkoja, joita emme olleet aiemmin nähneet, koska esim. mökkimajoitus olisi maksanut maltaita. Haluamme siis olla kaikin puolin avarakatseisia. Täytyy myöntää, että SFC-alueet olivat mielestäni edullisempia (ilman henkilömaksuja), siistimpiä, lapsiystävällisempiä ja samaan hintaan pääsee saunomaan yleisillä vuoroilla. Mutta jokainen matkaa tavallaan.
 |
| Pulahdus mereen Suomen eteläisimmässä kärjessä |
Missäs sitten poikkesimme? Tässä järjestys: Yyteri (Top Camping), Ikaalinen (Toivolansaari Camping), Tampere (Härmälä), Urjala (Taikayö), Hanko (Silversand), Sastamala (VuoriCaravan), Kuopio (SFC Alatalo) ja Kiihtelysvaara (SFC Hietajärvi). Pari yötä vietimme sukulaisissa ja pari ruotsinlaivalla. Reissun päätteeksi palasimme kotialueellemme Hämeenlinnan Lammille (SFC Tilkunpelto) metriä pidemmällä vaunulla.
 |
| SFC Alatalon järvenranta aamutuimaan |
Saimme tehdä kerrassaan upean kierroksen kotimaassamme. Näimme kaunista luontoa, koimme säätä joka lähtöön, tutustuimme uusiin ihmisiin ja herkuttelimme hyvillä ruuilla. Yyterin rannalla loikoillessa oli vaikea uskoa olevansa kotimaassa. Kuopiossa heräsimme aamulla huomenien toivotukseen ja ilmoitukseen, että juuri tehtyjä karjalanpiirakoita olisi tarjolla. Kiihtelysvaaran puusauna, kangasmaaston tuoksut aamusella ja Kuikan huutelu tyynellä järvellä toivat mieleeni mummin mökin. Onneksi Suomessa riittää nähtävää useammallekin kesälle. On mahtavaa näyttää Suomea lapsellekin. Kotoa löytyy paljon hienoja asioita koettavaksi ja uusia kavereita, joihin tutustua. Aina ei välttämättä tarvitse lentää etelään. Ja onneksi pitkäaikainen haaveeni olla karavaanari tuntui tarttuvan myös mieheeni entistä tiukemmin.
 |
| SFC Hietajärvi keskiyöllä |
Kommentit
Lähetä kommentti