Ruuanlaitto on minulle aina terapiaa. Kun tutkiskelee uusia reseptejä ja testailee niitä kaikessa rauhassa, niin mieli tyhjenee kaikesta muusta hömpötyksestä. Tänään kävi hiukan toisin. Pakkaseen oli jäänyt possupihvejä ja niistä piti valmistaa jotain iltaruuaksi. Yks kaks mieleeni pulpahti resepti menneisyydestä. Olin oikeastaan haudannut sen jonnekin erittäin hyvään kätköön ja vähän tarkoituksella kai unohtanutkin. Päätin ruveta tuumasta toimeen ja etsin hyllystäni 14 vuotta sitten saamani keittokirjan. Onneksi en hävittänyt sitä tukalassa tilanteessa.
Tällä kertaa kokkaus sai minut hieman haikeaksi. Toisaalta olin samaan aikaan tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni ja siihen, että elämä kuljettaa eteenpäin kaikesta huolimatta. Pienet, harmaat aivosoluni pyörivät ihan liian kovalla vauhdilla. Eikä se ollut mitenkään estettävissä. Kaikkeen ei voi aina vaikuttaa itse, vaikka miten hyvin suunnittelisi. Elämä tuo yllätyksiä halusi tai ei. Haluan silti kovasti uskoa, että kaikella on tarkoituksensa, vaikka siltä ei aina tuntuisikaan. Ateriaa syödessä mieleeni tulvi vielä enemmän juttuja. Päällimmäisenä olivat kuitenkin hyvät ja rakkaat muistot. Ja ruoka maistui aivan yhtä ihanalta kuin silloin joskus. Tämäkin terapiasessio taisi tulla tarpeeseen. C'est la vie!
600 g Porsaan sisäfilettä
4 Valkosipulinkynttä
½ tl Suolaa
2 mm Mustapippuria myllystä
1 prk Tomaattipyrettä
200 g Juustoraastetta
3 dl Kuohukermaa
Leikkaa filee neljäksi pihviksi. Aseta pihvit öljyttyyn uunivuokaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä pihvien päälle tomaattipyree, valkosipuli ja juustoraaste. Paista pihvejä 225 asteisessa uunissa, kunnes juusto on sulanut. Alenna lämpötila 185 asteeseen, lisää kerma ja hauduta vielä puolisen tuntia. Tarjoa vaikka villiriisin kanssa.
Kuinkas sitten kävikään
Pakkaseen jääneet pihvit olivat Snellmannin maustamattomia porsaanfileitä. Huomasin vasta nyt, että alkuperäisessä reseptissä lukee vain sisäfileetä. Voisi tähän kai muutakin lihaa siis käyttää, mutta meillä se oli alkujaankin possua. Maustemitat ovat tietenkin suuntaa antavia. Vuosien saatossa myös makutottumukset muuttuvat ja sitä haluaa maustaa ruokansa ehkä tehokkaammin (oman mielen mukaan). Juustoraasteena käytin Salaneuvosta, jota sattui vielä löytymään jääkaapin uumenista. Mutta olipa herkkua pitkästä aikaa!
Tällä kertaa kokkaus sai minut hieman haikeaksi. Toisaalta olin samaan aikaan tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni ja siihen, että elämä kuljettaa eteenpäin kaikesta huolimatta. Pienet, harmaat aivosoluni pyörivät ihan liian kovalla vauhdilla. Eikä se ollut mitenkään estettävissä. Kaikkeen ei voi aina vaikuttaa itse, vaikka miten hyvin suunnittelisi. Elämä tuo yllätyksiä halusi tai ei. Haluan silti kovasti uskoa, että kaikella on tarkoituksensa, vaikka siltä ei aina tuntuisikaan. Ateriaa syödessä mieleeni tulvi vielä enemmän juttuja. Päällimmäisenä olivat kuitenkin hyvät ja rakkaat muistot. Ja ruoka maistui aivan yhtä ihanalta kuin silloin joskus. Tämäkin terapiasessio taisi tulla tarpeeseen. C'est la vie!
Avioliittopihvit
600 g Porsaan sisäfilettä
4 Valkosipulinkynttä
½ tl Suolaa
2 mm Mustapippuria myllystä
1 prk Tomaattipyrettä
200 g Juustoraastetta
3 dl Kuohukermaa
Leikkaa filee neljäksi pihviksi. Aseta pihvit öljyttyyn uunivuokaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä pihvien päälle tomaattipyree, valkosipuli ja juustoraaste. Paista pihvejä 225 asteisessa uunissa, kunnes juusto on sulanut. Alenna lämpötila 185 asteeseen, lisää kerma ja hauduta vielä puolisen tuntia. Tarjoa vaikka villiriisin kanssa.
Kuinkas sitten kävikään
Pakkaseen jääneet pihvit olivat Snellmannin maustamattomia porsaanfileitä. Huomasin vasta nyt, että alkuperäisessä reseptissä lukee vain sisäfileetä. Voisi tähän kai muutakin lihaa siis käyttää, mutta meillä se oli alkujaankin possua. Maustemitat ovat tietenkin suuntaa antavia. Vuosien saatossa myös makutottumukset muuttuvat ja sitä haluaa maustaa ruokansa ehkä tehokkaammin (oman mielen mukaan). Juustoraasteena käytin Salaneuvosta, jota sattui vielä löytymään jääkaapin uumenista. Mutta olipa herkkua pitkästä aikaa!
Kommentit
Lähetä kommentti