Pizzaa on pakko saada silloin tällöin. Sitä ei voi vastustaa. Rakastan pannupizzaa ihan yhtä paljon kuin rapeita versioitakin. Ja taivaallista tomaattisoosia. Ja juustoa. Ja. Loman aikana yllättävän moni vaate tuntuu puristavan ja kiristävän, vaikka on muka syöty ihan kohtuullisesti ja takuulla terveellisesti. Just!
Eilisen työpäivän jälkeen se iski. Pakkosaadapizzaa-fiilis. Heti sen jälkeen takaraivossa kolisi, että siinäkin pohjassa ja päällisessä on taas järkky määrä kaloreita. Voi meitä naisia ja ikuisia kuihdutuskuureja. Itse en kannata mitään spesiaalidieettejä. En myöskään tykkää ajatuksesta, että mistään herkkuruuasta pitäisi luopua. Kaikkihan sen tietää, että jos syö liikaa ja tykkää sohvapotun roolista, niin ei siitä voi mitään hyvää seurata kenellekään. Järkevämpää olisi siis syödä kohtuullisesti pikkuannoksia (siis ei mikään lihapiirakka) muutaman kerran päivässä ja harrastaa edes jonkun sortin hyötyliikuntaa. Päätin siis vääntää sen pizzani mieleisillä täytteillä, mutta kohtuudella. Tämä versio hoiti hommansa hienosti. Pizzasta (tai tomaattikastikkeesta) en takuulla luovu!
Taikina:
2 dl kädenlämpöistä vettä
25 g Hiivaa
2 rkl Oliiviöljyä
1-1½ tl Suolaa
2,5 dl Grahamtäysjyvävehnäjauhoja
2 dl Durumjauhoja
Tomaattikastike:
1 Sipuli
2 rkl Oliiviöljyä
1 prk Tomaattimurskaa (Mutti)
(1 prk/70 g tomaattipyrettä)
2 Valkosipulinkynttä
2 tl Fariinisokeria
Oreganoa
Suolaa ja Mustapippuria
Täytteeksi lemppariaineksia ja päälle juustoraastetta
Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää öljy, suola ja jauhot. Alusta taikinaa muutama minuutti. Lisää jauhoja tarvittaessa (vain hieman). Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi liinan alla lämpimässä (vähintään 30 minuuttia). Nuiji taikinasta ilmat pihalle, jaa kymmeneen osaan (tai sen kokoisiksi kun huvittaa) ja kauli hyvin ohuiksi levyiksi.
Kun saat taikinan kohoamisvaiheeseen, niin valmista sillä aikaa tomaattikastike. Silppua sipuli. Kuullota (älä ruskista) öljyssä miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan. Kippaa sekaan tomaattimurska. Sekoita tasaiseksi ja anna muhia ilman kantta 10-15 minuuttia, kunnes soosi sakenee. Lisää loput ainekset maun mukaan. Jäähdytä hetken aikaa.
Laita sopiva määrä tomaattikastiketta pizzapohjan päälle. Lisää lempparitäytteesi ja juustoraaste. Ja päälle tietty oreganoa. Paista 250 asteessa uunin keskitasossa 10-15 minuuttia.
Herkuttele!
Kuinkas sitten kävikään
Alustaminen oli minulle pitkään ihan hepreaa. Mitä se muka meinaa. En ole leipuri. Asia selvisi minulle kerran, kun katselin Jamien ohjelmaa, jossa hän sanoi, että taikinaa alustetaan, kunnes se on "soft and shiny" eikä tartu enää näppeihin. Jostain syystä homma aukesi kerta laakista. Ehkä tämän syntyperäisen suomalaisen kielitaidoissa on joitakin puutteita. Jokin virhe viivakoodissa? Joskus enkku selvittää minulle asioita helpommin. Tämän pohjan mittasuhteet bongasin muuten Maku-saitilta. Ja taikinapallukoita voisi kuulemma myös pakastaa. Kannattaisi varmaan tehdä taikinaa tuplasti, jakaa sopiviksi palloiksi ja heittää pakkaseen toinen puoli.
Tomaatit ovat ehdotonta herkkuani. Niitä pitää olla aina kotona kaikissa muodoissa. Tuoreita, pyrettä, murskatölkkejä ja kokonaisia kuorittuja tomaatteja tölkissä. Muuten ei hyvä heilu. Kaupasta olivat normaalisti käyttämäni tölkit loppuneet. Hyllyllä oli vain tyhjä aukko. Jäin arpomaan, minkä ottaisin tilalle. Otin vähän kalliimman purkin Mutti-murskaa. Ja hitsi, miten hyvä juttu se oli. Kun kaadoin tölkin sisällön kattilaan, niin huomasin, että sisältö oli jo valmiiksi mahtavan pientä mursketta. Nami nami! Ja muhimisen jälkeen seos oli riittävän sakeaa, joten jätin tällä kertaa pyreen lisäämättä. Mikä loistovahinko, että toiset tölkit olivat loppuneet. Voi sitä säilykkeissäkin olla näemmä eroja, vaikkei aina uskoisi. Sama juttu on kyllä tuon pyreen kanssa. On tullut ostettua kaikenlaista tuubia ja purkkia, mutta Rainbowin tuubin sisältö maistuu kyllä parhaimmalle. Ai niin. Tämä kastikeresepti on peräisin Kotilieden suuresta keittokirjasta. Ja sivu on sen näköinen, että soosia on tehty ihan muutaman kerran. Tämä soosi toimii hyvin pastankin kaverina.
Olin muuten jopa niin kohtuullinen itseäni kohtaan, että oikein punnasin täytteet pysyäkseni aisoissa. Kun tiirailee vähän pussukoiden kalorilukemia, niin punnaaminen on oikeasti ihan hyvä juttu. Investoin jossain vaiheessa digitaaliseen vaakaan, jossa on grammalukemien vaihtoehtona myös oz/lb-lukemat. Se on ollut ahkerassa käytössä ilman kaloreiden miettimistäkin. Hyvä kaveri!
Täytteiden kanssa ei yleensä ole niin paljon miettimistä, koska kasvisversio on mielestäni ihan parasta. Mutta jos oikein lyö lekkeriksi, niin onhan pepperonikin aika ihanaa!
Eilisen työpäivän jälkeen se iski. Pakkosaadapizzaa-fiilis. Heti sen jälkeen takaraivossa kolisi, että siinäkin pohjassa ja päällisessä on taas järkky määrä kaloreita. Voi meitä naisia ja ikuisia kuihdutuskuureja. Itse en kannata mitään spesiaalidieettejä. En myöskään tykkää ajatuksesta, että mistään herkkuruuasta pitäisi luopua. Kaikkihan sen tietää, että jos syö liikaa ja tykkää sohvapotun roolista, niin ei siitä voi mitään hyvää seurata kenellekään. Järkevämpää olisi siis syödä kohtuullisesti pikkuannoksia (siis ei mikään lihapiirakka) muutaman kerran päivässä ja harrastaa edes jonkun sortin hyötyliikuntaa. Päätin siis vääntää sen pizzani mieleisillä täytteillä, mutta kohtuudella. Tämä versio hoiti hommansa hienosti. Pizzasta (tai tomaattikastikkeesta) en takuulla luovu!
Kohtuullinen pizza
Taikina:
2 dl kädenlämpöistä vettä
25 g Hiivaa
2 rkl Oliiviöljyä
1-1½ tl Suolaa
2,5 dl Grahamtäysjyvävehnäjauhoja
2 dl Durumjauhoja
Tomaattikastike:
1 Sipuli
2 rkl Oliiviöljyä
1 prk Tomaattimurskaa (Mutti)
(1 prk/70 g tomaattipyrettä)
2 Valkosipulinkynttä
2 tl Fariinisokeria
Oreganoa
Suolaa ja Mustapippuria
Täytteeksi lemppariaineksia ja päälle juustoraastetta
Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää öljy, suola ja jauhot. Alusta taikinaa muutama minuutti. Lisää jauhoja tarvittaessa (vain hieman). Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi liinan alla lämpimässä (vähintään 30 minuuttia). Nuiji taikinasta ilmat pihalle, jaa kymmeneen osaan (tai sen kokoisiksi kun huvittaa) ja kauli hyvin ohuiksi levyiksi.
Kun saat taikinan kohoamisvaiheeseen, niin valmista sillä aikaa tomaattikastike. Silppua sipuli. Kuullota (älä ruskista) öljyssä miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan. Kippaa sekaan tomaattimurska. Sekoita tasaiseksi ja anna muhia ilman kantta 10-15 minuuttia, kunnes soosi sakenee. Lisää loput ainekset maun mukaan. Jäähdytä hetken aikaa.
Laita sopiva määrä tomaattikastiketta pizzapohjan päälle. Lisää lempparitäytteesi ja juustoraaste. Ja päälle tietty oreganoa. Paista 250 asteessa uunin keskitasossa 10-15 minuuttia.
Herkuttele!
Kuinkas sitten kävikään
Alustaminen oli minulle pitkään ihan hepreaa. Mitä se muka meinaa. En ole leipuri. Asia selvisi minulle kerran, kun katselin Jamien ohjelmaa, jossa hän sanoi, että taikinaa alustetaan, kunnes se on "soft and shiny" eikä tartu enää näppeihin. Jostain syystä homma aukesi kerta laakista. Ehkä tämän syntyperäisen suomalaisen kielitaidoissa on joitakin puutteita. Jokin virhe viivakoodissa? Joskus enkku selvittää minulle asioita helpommin. Tämän pohjan mittasuhteet bongasin muuten Maku-saitilta. Ja taikinapallukoita voisi kuulemma myös pakastaa. Kannattaisi varmaan tehdä taikinaa tuplasti, jakaa sopiviksi palloiksi ja heittää pakkaseen toinen puoli.
Tomaatit ovat ehdotonta herkkuani. Niitä pitää olla aina kotona kaikissa muodoissa. Tuoreita, pyrettä, murskatölkkejä ja kokonaisia kuorittuja tomaatteja tölkissä. Muuten ei hyvä heilu. Kaupasta olivat normaalisti käyttämäni tölkit loppuneet. Hyllyllä oli vain tyhjä aukko. Jäin arpomaan, minkä ottaisin tilalle. Otin vähän kalliimman purkin Mutti-murskaa. Ja hitsi, miten hyvä juttu se oli. Kun kaadoin tölkin sisällön kattilaan, niin huomasin, että sisältö oli jo valmiiksi mahtavan pientä mursketta. Nami nami! Ja muhimisen jälkeen seos oli riittävän sakeaa, joten jätin tällä kertaa pyreen lisäämättä. Mikä loistovahinko, että toiset tölkit olivat loppuneet. Voi sitä säilykkeissäkin olla näemmä eroja, vaikkei aina uskoisi. Sama juttu on kyllä tuon pyreen kanssa. On tullut ostettua kaikenlaista tuubia ja purkkia, mutta Rainbowin tuubin sisältö maistuu kyllä parhaimmalle. Ai niin. Tämä kastikeresepti on peräisin Kotilieden suuresta keittokirjasta. Ja sivu on sen näköinen, että soosia on tehty ihan muutaman kerran. Tämä soosi toimii hyvin pastankin kaverina.
Olin muuten jopa niin kohtuullinen itseäni kohtaan, että oikein punnasin täytteet pysyäkseni aisoissa. Kun tiirailee vähän pussukoiden kalorilukemia, niin punnaaminen on oikeasti ihan hyvä juttu. Investoin jossain vaiheessa digitaaliseen vaakaan, jossa on grammalukemien vaihtoehtona myös oz/lb-lukemat. Se on ollut ahkerassa käytössä ilman kaloreiden miettimistäkin. Hyvä kaveri!
Täytteiden kanssa ei yleensä ole niin paljon miettimistä, koska kasvisversio on mielestäni ihan parasta. Mutta jos oikein lyö lekkeriksi, niin onhan pepperonikin aika ihanaa!
Kommentit
Lähetä kommentti