Takana on melkoinen viikko. Tiesin jo etukäteen, että tästä viikosta tulisi ihan liian haastava sekä työn että muun elämän puolesta. Joulun alusaika on täynnä kaikenmoista tilpehööriä, karmeesti koulaisen kokeita ja kekkereitä, kaiken maailman pikkujouluja, joululahjashoppailuja ja... Tarvitseeko sitä ihmetellä, miksi ihmisraukat ovat ihan loppu, kun vihdoin koittaa joulu ja pitäisi rauhoittua. Eikä tälle kolmivuorotyöläiselle sovi normaali viiden aamuvuoron viikko. Se on jo valmiiksi HELP!
Kaikesta huolimatta eilen oli Suomen itsenäisyyspäivä ja kansallinen vapaapäivä (suurimmalla osalla ihmisistä). Suomi täytti 95 vuotta. Melkoisen mahtava saavutus. En osaa kuvitellakaan niitä uhrauksia ja kamaluuksia, joita rintamalla olleet lotat ja sotamiehet ovat kokeneet. Ilman heitä emme olisi nyt tässä. Kaikki kunnia heille. Telkustahan näytetään aina linnan juhlat suorana lähetyksenä. Kättelyjen jälkeen haastateltiin erästä lottaa ja sotaveteraania. Kauheudet on varmasti helpompi muistaa, mutta tällä kertaa haastattelija kysyi, että jäikö siitä kaikesta lainkaan kauniita muistoja. Nainen kertoi siitä, miten hän tapasi niissä oloissa nykyisen aviomiehensä ja nyt yhteistä aviotaivalta oli takana 64 vuotta. Mies taas oli saanut osuman jalkaansa, lasketellut suksillaan turvaan ja sairaalassa herätessään tapasi isänsä, joka toimi silloin lääkärinä. Molemmilla oli vettyneet, mutta onnelliset silmät tarinan kertomisen jälkeen. Mieletöntä!
Rahoittumiseen ja juhlapyhiin kuuluvat myös hyvä ruoka ja yhdessäolo. Juhlaa edeltävänä päivänä mulla ei todellakaan ollut virtaa ylimääräiseen sapuskojen miettimiseen, vaikka olisin kuumeisesti tahtonut jotain erityisen hyvää sapuskaa. Onneksi kamu pelasti tilanteen linkkaamalla aivan loistavan siideripossureseptin lisukkeineen. Hän oli löytänyt sen Kokit ja Potit-blogista. Keskiviikon kauppareissu oli nopeasti hoidettu yksinkertaisilla ja suht edullisilla ostoksilla, joista kehkeytyi erinomaisen nautinnollinen ateria. Possu oli miehen avustuksella kotiin tullessa jo puolivalmista. Loput kisakatsomon herkut valmistuivat nekin ajoissa. Hyvää musiikkia ja kokkausta. Aivot saivat ansaitun mahdollisuuden tyhjentyä ja rentoutua työpäivän hulinasta. Edes hetkeksi.
1 kg possun kassleria
tilkka öljyä
2 tölkkiä Happy Joe -siideriä
1 valkosipuli
1-2 sipulia
2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
(kuumaa vettä)
Ruskista huoneenlämpöinen liha öljyssä kauttaaltaan padassa. Lisää pataan siiderit ja kuoritut sipulit. Lisää suola ja pippuri. Lisää kuumaa vettä niin, että possusta peittyy vähän yli puolet. Peitä pata kannella ja heitä uuniin 120 asteeseen. Mitä pidempään hauduttaa, sen parempaa tulee. Meidän possu kylpi 5 tuntia. Puolivälissä kaveri käännettiin ympäri.
Marinoitu punasipuli
3 punasipulia
4 rkl oliiviöljyä
2 rkl punaviinietikkaa
n. ½ tl suolaa
1-2 tl sokeria
hieman mustapippuria myllystä
Kuori ja siivuta sipulit mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Sekoita marinaadin ainekset vikkelästi keskenään. Kippaa sipuleiden päälle. Anna marinoitua ainakin puoli tuntia.
Lempeä sipulimajoneesi
1 kananmuna
2 - 2 ½ dl rypsiöljyä
n. ½ tl suolaa
hieman sitruunamehua tai vaaleaa mietoa etikkaa
uunissa hautunutta valkosipulia ja/tai sipulia maun mukaan
Laita kaikki paitsi sipulit korkeaan astiaan ja sotkota sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää sitten sipulia ja sotkota tasaiseksi. Maistele ja mausta mielesi mukaan.
6 levyä voi- tai lehtitaikinaa
24 prinssinakkia
kananmunaa voiteluun
Sulata taikinalevyt. Jaa levyt neljään osaan. Voitele toinen reuna munalla tai vedellä. Kääri nakki taikinaan ja paina rullaa hieman, niin se pysyy kiinni uunissa. Sudi rullat munalla. Paista rullia 225 asteessa 10-12 minuuttia.
Omenataskut
6 levyä voi- tai lehtitaikinaa
Omenahilloa täytteeksi
kananmunaa voiteluun
Sulata taikinalevyt. Jaa levyt kahteen osaan. Lusikoi omenahilloa levyille. Voitele reunat munalla tai vedellä. Taita levy puolivälistä hillon päälle niin, että saat suorakaiteen muotoisen taskun. Painele reunat kiinni. Sudi rullat munalla. Paista omenataskuja 225 asteessa 10-12 minuuttia.
Kuinkas sitten kävikään
Hyvin kävi tälläkin kertaa. Ei ainakaan ihan pahasti. Lihasta tuli makoisaa ja mureaa. Taitaa olla turha enää syyttää kassler-parkaa. Taitaa olla niin, että se pitää vaan valmistaa tietyllä tavalla, jolloin siitä voi tulla vain loistavaa. Liemestä tuli niin ihanan makuista, että tosiaan kandee siivilöidä, kuoria rasva pois pinnasta ja käyttää vaikka risoton liemeksi.
Sipuli oli vieläkin parempaa seuraavana päivänä, kun se oli oikein saanut muhia marinaadissaan. Varmaan astiankin olisi kannattanut olla vähän laakeampi, että sipulit lilluisivat paremmin liemessään.
Majoneesista en saanut täydellistä vieläkään. En vaikka laitoin kaksi munaa. Seos muistutti enempi kastiketta, mutta maku oli hyvä. Munien ja öljyn suhde on edelleen mysteeri. Vielä mä majoneesille näytän...
Nakkipiilot olivat pojan toive. Käytin voitaikinaa. Olisko lehtitaikina vähemmän rasvaista? Eivät meinaan toiveesta huolimatta oikein uponneet. Sama koskee omppotaskuja. Omenahillo oli kyllä makoisaa. Sen tein itse viime vuonna.
p.s. Mulle on jotenkin jäänyt mieleen, että äiti sanoi aina itsenäisyyspäivää itsepäisyyspäiväksi. Siitä juontaa otsikko juurensa. Ja onhan se tottakin. Kuten Tatun ja Patun Suomi-kirjassakin todetaan: "Suomalaiset ovat sisukasta kansaa!".
Kaikesta huolimatta eilen oli Suomen itsenäisyyspäivä ja kansallinen vapaapäivä (suurimmalla osalla ihmisistä). Suomi täytti 95 vuotta. Melkoisen mahtava saavutus. En osaa kuvitellakaan niitä uhrauksia ja kamaluuksia, joita rintamalla olleet lotat ja sotamiehet ovat kokeneet. Ilman heitä emme olisi nyt tässä. Kaikki kunnia heille. Telkustahan näytetään aina linnan juhlat suorana lähetyksenä. Kättelyjen jälkeen haastateltiin erästä lottaa ja sotaveteraania. Kauheudet on varmasti helpompi muistaa, mutta tällä kertaa haastattelija kysyi, että jäikö siitä kaikesta lainkaan kauniita muistoja. Nainen kertoi siitä, miten hän tapasi niissä oloissa nykyisen aviomiehensä ja nyt yhteistä aviotaivalta oli takana 64 vuotta. Mies taas oli saanut osuman jalkaansa, lasketellut suksillaan turvaan ja sairaalassa herätessään tapasi isänsä, joka toimi silloin lääkärinä. Molemmilla oli vettyneet, mutta onnelliset silmät tarinan kertomisen jälkeen. Mieletöntä!
Rahoittumiseen ja juhlapyhiin kuuluvat myös hyvä ruoka ja yhdessäolo. Juhlaa edeltävänä päivänä mulla ei todellakaan ollut virtaa ylimääräiseen sapuskojen miettimiseen, vaikka olisin kuumeisesti tahtonut jotain erityisen hyvää sapuskaa. Onneksi kamu pelasti tilanteen linkkaamalla aivan loistavan siideripossureseptin lisukkeineen. Hän oli löytänyt sen Kokit ja Potit-blogista. Keskiviikon kauppareissu oli nopeasti hoidettu yksinkertaisilla ja suht edullisilla ostoksilla, joista kehkeytyi erinomaisen nautinnollinen ateria. Possu oli miehen avustuksella kotiin tullessa jo puolivalmista. Loput kisakatsomon herkut valmistuivat nekin ajoissa. Hyvää musiikkia ja kokkausta. Aivot saivat ansaitun mahdollisuuden tyhjentyä ja rentoutua työpäivän hulinasta. Edes hetkeksi.
Siiderihaudutettu possu
1 kg possun kassleria
tilkka öljyä
2 tölkkiä Happy Joe -siideriä
1 valkosipuli
1-2 sipulia
2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
(kuumaa vettä)
Ruskista huoneenlämpöinen liha öljyssä kauttaaltaan padassa. Lisää pataan siiderit ja kuoritut sipulit. Lisää suola ja pippuri. Lisää kuumaa vettä niin, että possusta peittyy vähän yli puolet. Peitä pata kannella ja heitä uuniin 120 asteeseen. Mitä pidempään hauduttaa, sen parempaa tulee. Meidän possu kylpi 5 tuntia. Puolivälissä kaveri käännettiin ympäri.
Marinoitu punasipuli
3 punasipulia
4 rkl oliiviöljyä
2 rkl punaviinietikkaa
n. ½ tl suolaa
1-2 tl sokeria
hieman mustapippuria myllystä
Kuori ja siivuta sipulit mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Sekoita marinaadin ainekset vikkelästi keskenään. Kippaa sipuleiden päälle. Anna marinoitua ainakin puoli tuntia.
Lempeä sipulimajoneesi
1 kananmuna
2 - 2 ½ dl rypsiöljyä
n. ½ tl suolaa
hieman sitruunamehua tai vaaleaa mietoa etikkaa
uunissa hautunutta valkosipulia ja/tai sipulia maun mukaan
Laita kaikki paitsi sipulit korkeaan astiaan ja sotkota sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää sitten sipulia ja sotkota tasaiseksi. Maistele ja mausta mielesi mukaan.
Prinssit piilosilla
6 levyä voi- tai lehtitaikinaa
24 prinssinakkia
kananmunaa voiteluun
Sulata taikinalevyt. Jaa levyt neljään osaan. Voitele toinen reuna munalla tai vedellä. Kääri nakki taikinaan ja paina rullaa hieman, niin se pysyy kiinni uunissa. Sudi rullat munalla. Paista rullia 225 asteessa 10-12 minuuttia.
Omenataskut
6 levyä voi- tai lehtitaikinaa
Omenahilloa täytteeksi
kananmunaa voiteluun
Sulata taikinalevyt. Jaa levyt kahteen osaan. Lusikoi omenahilloa levyille. Voitele reunat munalla tai vedellä. Taita levy puolivälistä hillon päälle niin, että saat suorakaiteen muotoisen taskun. Painele reunat kiinni. Sudi rullat munalla. Paista omenataskuja 225 asteessa 10-12 minuuttia.
Kuinkas sitten kävikään
Hyvin kävi tälläkin kertaa. Ei ainakaan ihan pahasti. Lihasta tuli makoisaa ja mureaa. Taitaa olla turha enää syyttää kassler-parkaa. Taitaa olla niin, että se pitää vaan valmistaa tietyllä tavalla, jolloin siitä voi tulla vain loistavaa. Liemestä tuli niin ihanan makuista, että tosiaan kandee siivilöidä, kuoria rasva pois pinnasta ja käyttää vaikka risoton liemeksi.
Sipuli oli vieläkin parempaa seuraavana päivänä, kun se oli oikein saanut muhia marinaadissaan. Varmaan astiankin olisi kannattanut olla vähän laakeampi, että sipulit lilluisivat paremmin liemessään.
Majoneesista en saanut täydellistä vieläkään. En vaikka laitoin kaksi munaa. Seos muistutti enempi kastiketta, mutta maku oli hyvä. Munien ja öljyn suhde on edelleen mysteeri. Vielä mä majoneesille näytän...
Nakkipiilot olivat pojan toive. Käytin voitaikinaa. Olisko lehtitaikina vähemmän rasvaista? Eivät meinaan toiveesta huolimatta oikein uponneet. Sama koskee omppotaskuja. Omenahillo oli kyllä makoisaa. Sen tein itse viime vuonna.
p.s. Mulle on jotenkin jäänyt mieleen, että äiti sanoi aina itsenäisyyspäivää itsepäisyyspäiväksi. Siitä juontaa otsikko juurensa. Ja onhan se tottakin. Kuten Tatun ja Patun Suomi-kirjassakin todetaan: "Suomalaiset ovat sisukasta kansaa!".
Kommentit
Lähetä kommentti