Milano ja Firenze

Cenacolo Vincianon odotustilassa

Tänään on viimeinen kesälomapäiväni, istun lentokoneessa ja kuuntelen J Karjalaista matkalla kotiin. Jätin lomasuunnitelmat viime tippaan, mutta onnistuin silti nappaamaan kohtuuhintaisen menopaluulipun Milanoon. Yksin matkustaessa lentoyhtiöllä tai -ajoilla ei juuri ole väliä. Hinta taas merkitsee paljon. Jos säästää lipussa, voi tehdä muuta mukavaa. Hotellit tosin eivät ole Milanossa halvimmasta päästä, jos haluaa kunnon aamiaisen, vähän rauhallisemman ja siistin paikan. Annoin sille tällä reissulla vähän enemmän painoarvoa kuin yleensä. Hotellin respassa vähän kummasteltiinkin varaamaani tuplavuodetta. Kyllä vain, ihan koko vuode ja yksi jättipeitto vain minulle mutattavaksi. Hotelli sijaitsi vähän sivummalla kiinalaiskorttelin lähistöllä. Bussilla ja ratikalla pääsi kuitenkin keskustaan melko nopeasti. Julkinen liikenne toimi kohtuullisen hyvin ja on myös edullinen. Päivän ja kahden (5-10€) turistilipulla pääsee huristelemaan rajattomasti ympäriinsä. Suosittelen.

La Cantina di Manuelassa herkuttelemassa

Milano on kuulu muodistaan, mutta minua kiinnosti lähinnä ruokapuoli ja muutama nähtävyys. Syömispuoli on aina haastavaa, koska en ole koskaan päässyt eurooppalaisten ruokailurytmiin kiinni. Olen aina väärään aikaan nälkäinen enkä oikein ymmärrä aamiaisella tarjottavia suklaa- ja pullaherkkuja. Ruokapaikkoja löytyy enemmäin kuin tarpeeksi, mutta halusin varmistaa edes yhden takuuvarman kohteen. Se sai minut selaamaan Via Michelin-sivustolla Milanon tarjontaa. En suinkaan halunnut tähtiravintolaan, vaan kohteen missä hinta-laatusuhde on järkevä. Tähtiravintoloiden osuus on vain muutama prosentti, loput ovat Bib Gourmand- ja Good value-kohteita. Onnistuin saamaan pöydän yhdestä Milanon seitsemästä Bib Gourmand-ravintolasta, mikä sattui sijaitsemaan näppärästi majapaikkani lähellä. Lisäksi olin hankkinut ennakkolipun "Viimeistä ehtoollista" katsomaan Cenacolo Vincianoon, junaliput päiväreissulle Firenzeen sekä turistibussikierroksen samaiseen kaupunkiin. Aikaa Firenzessä retkeilyyn oli kuusi tuntia, joten kaikki oli otettava irti. Milanon visiitti huipentui Milano Food Tour-kävelyyn viimeisenä päivänä. Vinkki löytyi Tripadvisorin sivulta.

http://www.parmaeco.it/

Piipahdin heti ensimmäisen päivän iltana Cantina di Manuelassa syömässä. Olin vähän ajoissa, mutta minut otettiin erittäin ystävällisesti vastaan ja enkkukin sujui. Ravintola oli hyvin lämminhenkinen ja ruoka erinomaista. Yksinkertaista, hyvin valmistettua ja maukasta. Jälkiruokavaiheessa olin jo niin täynnä, etten yksinkertaisesta voinut tilata sitä. Harmi! Hintalaatusuhde (38 €) oli mielestäni kohdallaan, kun kokonaisuuteen kuului prosecco, leivät, alkuruoka, pääruoka, lasillinen punaviiniä, vettä ja erinomainen palvelu. Via Michelin-listaa on vissiin uskominen tämän kokemuksen perusteella.

Gelateria Solferinossa sain maistaa viikunajäätelöä

Tuorepastaa Peck-liikkeessä. http://www.peck.it/en

Torstaina oli Firenzen vuoro. Onneksi tarkistin illalla lähtöaseman, koska Milanosta löytyy useampi rautatieasema. Aamiaisen jälkeen reippailin asemalle kävellen. Kartan ja katujen kanssa saikin olla tarkkana. Aukiot ja kadut on erikseen nimetty. Kaupungin kadut avautuvat keskustasta kehämäisesti ja sokkeloisesti. Maltilla vaan, niin kyllä kaikki löytyy. Eurostar-junalla matka oli parissa tunnissa taitettu 300 kilometrin tuntivauhdilla! Juna tuli suoraan keskustaan ja sitten vaan bussin kyytiin. Kierroksen jälkeen etsin ruokapaikan, missä näytti viihtyvän sekä paikalliset että turistit. Hyvää oli. Jostain syystä antipastolautaseni väsääminen kesti odotettua kauemmin ja sain ensin eteeni pasta-annoksen. Pasta-annos oli kaniraguuta ja pappardelle. Jos totta puhutaan, niin en olisi ikinä tiennyt, mitä lihaa söin. Niin hyvin oli liha muhinut tomaatti-punaviinikastikkeessaan mausteineen. Alkupalalautasen herkut olivat sellaisia, että se kävi melkein jälkiruoasta. Ja päälle kylmä limoncello. Mamma mia! Lämpöä piisasi kuin kuumana kesäpäivänä Suomessa. Ihanaa aikaa ilman kiirettä. Harmi vaan, että turisteja oli joka paikassa niin paljon, että ne tuntuivat peittävän nähtävyydetkin. Enkä oikeestaan välitä kerjäläisistä tai turistikrääsän tyrkyttäjistäkään. Kestettävä on, jos haluaa matkustaa.

Antipastoja joka lähtöön!

Ponte Vecchio

Kokonaisuutena matkani onnistui toivotusti. Sain nauttia maailman melskeestä ja hyvästä ruoasta pienen hetken ihan itsekseni. Milanoon ja lähialueille jäi vielä paljon nähtävää. Ja tulevaisuutta ajatellen Milanosta pääsee näppärästi junalla moneen suuntaan. Jos lippunsa varaa ajoissa, niin ne voi saada hyvinkin huokeasti. Olihan mulla kartat ja opaskirjatkin mukana, mutta kyllä tabletti ja wifi pelastivat monelta ja auttavat nykyreissaajaa saamaan nähtävyyksistä vieläkin enemmän irti. Enkä voi olla ajattelematta hetkeä, kun astuin erääseen gourmet-ruokakauppaan. Kaikki oli niin kauniisti aseteltu ja valaistu. Tuorepastaa monta jääkaapillista, kuivia monta hyllyllistä, erilaisia öljyjä ties millä makuvivahteilla... Loputonta listaa voisi jatkaa äärettömiin. Aika ihanaa!

Limoncello ja tiramisu

Castello Sforzesco