Karavaanarin Hämyralli

Oijoi! Viikon mittainen startti kesälomaan on nyt takana ja taas ollaan arjen pyörityksessä. Nautin viime viikon reissusta ihan mielettömästi. Useimmiten yritän pyydystää edullista lentolippua minne tahansa, missä en vielä ole käynyt. Sen jälkeen varaan auton, museot, ruokapaikat jne. Lopulta muutaman päivän lomalle on aika paljon tekemistä ja monta paikkaa seikkailtavana. Tämä loma oli hieman erilainen.

Patolampi ja tilaussauna Patonen Vankkurimännikössä

Aloitimme oman karavaanariharrastuksemme kesällä 2011 pikkuisella Hobbylla. Itse tiesin harrastuksesta jo jotain, koska vanhemmillani oli asuntovaunu ja olemme siskoni kanssa päässeet piipahtamaan jopa Norjan Nordkappissa. Miehelleni kaikki oli uutta. Ensimmäisen yhteisen kesäreissun lopuksi vaunumme kasvoi metrillä ja päivittyi vähän uudempaan versioon. Tänä keväänä vankkurin merkki muuttui Soliferiin (mitä meille ei koskaan pitänyt tulla) ja varustelu hieman parani. Ahkerassa käytössä ja reissatessa sitä oikeastaan vasta huomaa, mitä ominaisuuksia omassa vaunussaan olisi hyvä olla. Kukin reissaa tyylillään ja tavallaan. Meille tärkeitä juttuja ovat toimiva pohjaratkaisu koko porukan kannalta (2 aikuista ja 1 pikkumurkku) ja toimivuus ympärivuotisessa käytössä. Kokkausta rakastavan kannalta (C'est moi!) parhautta on iso jääkaappi pakastelokeroineen, useampi kattilapaikka liedellä eikä uunikaan pahaa tee. "Mökin" pitää olla viihtyisä. Nyt meillä tuntuu olevan pirtti, mistä löytyvät kaikki edellä mainitut jutut.

Näkymä Maisansalon Eeva-saunan terassilta

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun nappasin asuntovaunumme auton koukkuun ja suhasin 650 kilsaa pitkin poikin kaunista kotimaatamme ihan itsekseni. Pakko myöntää, että alkukilometrit tuntuivat ihan mahottoman jänniltä ja perhosia oli suorastaan vatsa pullollaan. Olen kyllä saanut vetää vaunua muutaman kesän ajan useamman tuhannen kilometrin verran, mutta aina vieressä on istunut kartturi (rakas mieheni ja henkinen tukeni). Aina on joku antanut ohjeita, että vaunun saa peruutettua koukkuun jne. Tällekin lomalle olisi ollut seuraa tarjolla, mutta viihdyn varsin hyvin omassa seurassani tasaisin väliajoin. Siksi tuntui luontevalta testata omia taitoja ihan omin päin. Minä itte! Pippurinen Pikkumyy.

Aamunäkymä vaunun ovelta Hakalanrannassa

Alkuperäinen suunnitelma oli kiertää Hämyralli-alueita ja kerätä leimat vierailusta. Ajatus tuntui kivalta, koska aloittelevana karavaanarina uusia alueita on vielä paljon valittavana. Rallialueet ovat itselleni kaikki uusia nekin. Reissun varrella tajusin, että monilla SFC-alueilla ei välttämättä ole ketään vastaanottamassa vierailijoita ennen kesäsesongin alkua. Sen myötä osa kohteista vaihtui ihan lonkalta toisiin.

Saunomassa Mylly-Mäkelässä

Aloitin hurauttamalla Hämeenlinnan Lammin Tilkunpellosta Virroille Vankkurimännikköön. Sieltä matka jatkui Teiskoon Maisansaloon, Valkeakoskelle Hakalanrantaan, Padasjoen Mylly-Mäkelään ja viimeiseksi Sysmän camping-alueelle. Sysmän alue oli ainoa, missä olen käynyt aiemmin eikä se ole SFC-alue. Silloin meillä ei vielä ollut asuntovaunua.

Sysmässä aamuviideltä

Joidenkin mielestä on rankkaa "istua autossa koko loma". Meillä ei ole sitä ongelmaa, koska matkanteko on yhtä tärkeää kuin itse määränpää. Reissuradio (Nova) soimaan ja baanalle. Motoristit ymmärtävät varmasti tämän. Mikä on kivempaa kuin huristella uusilla teillä kauniissa maisemissa. Toisaalta ollaan yritetty pitää siirtymämatkat kohtuullisina, 1-2,5 h. Jos matka on pidempi, niin oleillaan alueella vähintään kaksi vuorokautta. Kun seuraavaan määränpäähän lähdetään aamupalan jälkeen, niin ollaan ajoissa perillä eikä tarvitse stressata paikan etsimistä iltamyöhään. Ehtii sitten tutustua uuteen alueeseenkin valoisaan aikaan. Siirtymäpäiväksi varataan aina jotain sellaista sapuskaa, minkä saa nopsasti tehtyä, kun koppi saadaan parkkiin. Meidän kuskilla on meinaan ongelma nimeltä nälkä. Se kun iskee, niin kellään ei ole kivaa. Jopa poitsu muistaa kysyä, että "Äiti, ootko sä syönyt?".

Weber Go-Anywhere kaasupatruunagrilli

No kuinkas sitten kävikään? Aika hienosti. Kaikki asuntovaunun kulmat ovat tallella ilman lommoja. Sama koskee vetoautoa ja kuskia. Sain ajella monta kilometriä kauniin, keväisen Suomen teillä. Pääsin tutustumaan uusiin alueisiin ja ihmisiin. Saunoin monissa saunoissa ja pulahtelin raikkaisiin vesiin. Nukuin kuin ellun kana pitkään joka päivä. Nautiskelin maisemista, hyvästä grilliruoasta ja viinistä. Koko lomalla ei ollut aikatauluista tietoakaan. Yhtenäkään aamuna ei herätyskello herättänyt. Kolmivuorotyötä tekevästä labrahoitajasta nämä jutut tuntuivat niin luksukselta. Ihan kuin olisin lomaillut viikkotolkulla. Vaunuilu tuo vapautta!

Näettekö hehkun?

p.s. Naiset rohkeasti vaan itse puikkoihin! Kyllä me osataan ja aina joku jeesaa! Itse sain pelkkää positiivista juttuseuraa ja kannustusta yksin reissatessa. 138004 kuittaa.