Olen aina ollut yhtä innokas reissaaja kuin kokkaaja. Ollessani nuori, säästin viikkorahojani, että pääsisin bussilla tai junalla näkemään uusia paikkoja. Siihen aikaan pystyi käyttämään koululta saatuja bussilippujakin. Naapuripaikkakunnan torilla oli ihanaa mutustaa nakkarilta ostettua lihapiirakkaa. Junalla tuli seikkailtua huvipuistoon ja joskus vähän luvattomillekin teille. Koin pienen kyläyhteisön "säännöt" liian tukaliksi. Kaikkien piti näyttää samalta ja toimia samalla tavalla, tehdä kuten muut tekevät ja sanovat. Olen kai aina ollut niin omapäinen, että minua ei koskaan huvittanut hypätä kaivoon toisten perässä. Siitä seurasi tietysti se, että olin ala-asteelta asti kiusattu silmätikku. Lukiossa tilanne hieman helpottui. Matkalla minne tahansa pääsin jollain tavalla irtautumaan siitä tilanteesta. Se vapauden tunne oli aina yhtä mahtavaa. Ei paineita siitä, mitä muut ajattelisivat. Sai tutkia rauhassa kaikkea uutta, maistella uusia makuja. Lukion jälkeen minulle avautui mahdollisuus muuttaa Englantiin, Lontooseen aupairiksi. Se puolitoista vuotta oli parasta, mitä minulle tapahtui. Oli ihanaa, kun ei tuntenut ketään eikä kukaan tuntenut minua. Sain tutustua ihmisiin ilman ennakko-odotuksia tai -asenteita. Se kulttuurien kirjo oli mahtavaa. Ja kaikki ne uudet ruoat ja niiden maut. Erilaisia keittiöitä joka puolelta maailmaa. Se oli ihan mieletöntä.
Nyt olen vähän yli nelikymppinen, kolmivuorotyötä tekevä bioanalyytikko. Elämästäni ei ole puuttunut tapahtumia ja sattumuksia, mutta kaikki ne ovat vieneet tavallaan eteenpäin. Tälle kesällekin on osunut jo niin paljon kaikkea, mutta silti olen kiitollinen kaikesta. Edelleen matkustaminen ja kokkaus ovat minulle ne irtautumiskeinot arjen oravanpyörästä. Viikolla minulla oli pari vapaata yövuorojen jälkeen. Hetken mielijohteesta nappasin asuntovaunun auton perään, ja huristelin itselleni uudelle leirintäalueelle Jämsänkosken Kotkanpesään. Aivan ihana, pienehkö alue järven rannalla. Kaikki oli siistiä ja kaikki tarpeellinen löytyi. Pari paikallista pariskuntaa olivat hiljattain kunnostaneet vanhan, perinteisen saunan uuteen uskoon. Siellä sai nauttia ihanan leppoisat löylyt, ja pulahtaa löylyjen välissä järveen. Sai vain istua saunan lauteilla, ja tuijottaa kiukaan luukusta näkyviä liekkejä. Tunnelma alueella oli kansainvälinen, koska euroopassa elokuu on lomakuukausi. Paikalle olivat löytäneet niin hollantilaiset, saksalaiset, tsekit kuin suomalaisetkin. Kaikki nauttivat lämpimästä elokuun illasta ja maisemasta veden äärellä. Vapauden tunne siinä hetkessä oli mahtavaa. Rakastan reissaamista kaikin tavoin. Siksi olen myös karavaanari. Koska vapaus. Kokkaan myös asuntovaunulla. Matka- ja ruokamuistot ovat parhaita. Hyvää syksyä ystävät! Pitäkää toisistanne huolta arjen kiireistä huolimatta iltojen pimetessä.
Mia
Kommentit
Lähetä kommentti