Kesäloma lähestyy loppuaan ja se huipentuu tänne Joensuun kupeeseen, Kiihtelysvaaran Hietajärvelle. Piipahdimme täällä viime vuonnakin, mutta oleskelu jäi lyhyeksi, kun bongattiin netistä uusi vaunu. Sen seurauksena tyhjennettiin vanhan vaunun irtaimisto vetoautoon, posotettiin suoraa päätä Tuusulaan tekemään vaihtokauppoja ja päivän päätteeksi hurautettiin vielä Hämeenlinnan Lammille kotialueelle. Päätimme, että ensi kesänä käymme Hietajärvellä uudemman kerran. Ja täällä sitä nyt ollaan, nauttimassa olostamme.
Viime vuonna kävi muutenkin vähän hassusti. Tarkoitus oli pysähtyä Juukaan, mutta paikka ei miellyttänyt alkuunkaan. Pikaisen leirintäalueoppaan selailun jälkeen päätimme suunnata Hietajärvelle, mutta soitinkin vahingossa Hietasaaren alueelle. Tiedustelin, josko heiltä löytyisi "helppoa paikkaa" aloittelevalle vaunuilijalle. Ettei tarttisi sitten puuhun peruutella. Toisesta päästä kuului melko kiukkuinen vastaus. "Täällä perkele mitään puita ole, kun trombi vei kaikki". Pyytelin kauheesti anteeksi ja mietin, mikä meitä odottaa alueelle saapuessa. Eipä hätää. Pohjois-karjalassa otetaan ihmiset lupsakan ystävällisesti vastaan ja puitakin kyllä löytyi. Pääsimme puusaunan pehmoisiin löylyihin ja kirkasvetiseen järveen pulahtamaan. Vasta illemmalla pälkähti päähän, että olin soittanut väärään numeroon, kun nämä kaksi aluetta olivat aakkosjärjestyksessä allekkain oppaassa. Tänä vuonna poikkesimme myös Uuraisten Hietasaaren alueella. Siellä oli tosiaan trombi pyörähtänyt ja alue oli aivan aukeaa. Tais ukko viime kesänä luulla, että soitan vain kettuillakseni.
Palataanpa asiaan. Vaunussamme ei ole uunia, mikä johtaa yleensä siihen, että vastaavia virityksiä testataan milloin milläkin sapuskalla. Ja jopa ihan kohtuullisella menestyksellä. Ollaan nostatettu pizzataikinaa "kuivauskaapissa" ja "paistettu" se foliovuuassa folio kantena grillikodalla hehkuvien hiilien yllä. Hyvin onnistui. On testattu kakkua ja lihapataa retkiuunilla nimeltä Omnia. Tältä alueelta löytyy kuitenkin useampi oikea uuni, joita vierailijatkin saavat käyttää. Niinpä päätin pyöräyttää mustikkapiirakan. Testattava resepti löytyi pienen etsinnän jälkeen toisesta blogista nimeltä Tuulan turinat. (Blogi oli muutenkin hauska löytö. Siinä kerrotaan suomalaisesta maalaiselämästä Norjassa.) Lähetin miehet mustikkaan ja tein taikinan valmiiksi. Tämä simppeli ohje passaa hienosti myös karavaanarille. Kiitos Tuulalle.
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
75 g sulatettua voita (käytin vastaavan määrän flora culinessea)
2 dl maitoa
3-4 dl mustikoita
voita vuuan voiteluun ja sokkoa mustikoiden päälle
Voitele vuoka (käytin matalaa, suorakaiteen mallista foliovuokaa). Sekoita kaikki aineet keskenään. Levitä taikina tasaisesti vuokaan. Ripottele mustikat taikinan pinnalle. Voit ripotella hieman sokeria mustikoiden päälle. Paista piirakkaa uunissa 175 asteessa 30-45 minuuttia uunista riippuen.
Viime vuonna kävi muutenkin vähän hassusti. Tarkoitus oli pysähtyä Juukaan, mutta paikka ei miellyttänyt alkuunkaan. Pikaisen leirintäalueoppaan selailun jälkeen päätimme suunnata Hietajärvelle, mutta soitinkin vahingossa Hietasaaren alueelle. Tiedustelin, josko heiltä löytyisi "helppoa paikkaa" aloittelevalle vaunuilijalle. Ettei tarttisi sitten puuhun peruutella. Toisesta päästä kuului melko kiukkuinen vastaus. "Täällä perkele mitään puita ole, kun trombi vei kaikki". Pyytelin kauheesti anteeksi ja mietin, mikä meitä odottaa alueelle saapuessa. Eipä hätää. Pohjois-karjalassa otetaan ihmiset lupsakan ystävällisesti vastaan ja puitakin kyllä löytyi. Pääsimme puusaunan pehmoisiin löylyihin ja kirkasvetiseen järveen pulahtamaan. Vasta illemmalla pälkähti päähän, että olin soittanut väärään numeroon, kun nämä kaksi aluetta olivat aakkosjärjestyksessä allekkain oppaassa. Tänä vuonna poikkesimme myös Uuraisten Hietasaaren alueella. Siellä oli tosiaan trombi pyörähtänyt ja alue oli aivan aukeaa. Tais ukko viime kesänä luulla, että soitan vain kettuillakseni.
Palataanpa asiaan. Vaunussamme ei ole uunia, mikä johtaa yleensä siihen, että vastaavia virityksiä testataan milloin milläkin sapuskalla. Ja jopa ihan kohtuullisella menestyksellä. Ollaan nostatettu pizzataikinaa "kuivauskaapissa" ja "paistettu" se foliovuuassa folio kantena grillikodalla hehkuvien hiilien yllä. Hyvin onnistui. On testattu kakkua ja lihapataa retkiuunilla nimeltä Omnia. Tältä alueelta löytyy kuitenkin useampi oikea uuni, joita vierailijatkin saavat käyttää. Niinpä päätin pyöräyttää mustikkapiirakan. Testattava resepti löytyi pienen etsinnän jälkeen toisesta blogista nimeltä Tuulan turinat. (Blogi oli muutenkin hauska löytö. Siinä kerrotaan suomalaisesta maalaiselämästä Norjassa.) Lähetin miehet mustikkaan ja tein taikinan valmiiksi. Tämä simppeli ohje passaa hienosti myös karavaanarille. Kiitos Tuulalle.
Mustikkapiirakka
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
75 g sulatettua voita (käytin vastaavan määrän flora culinessea)
2 dl maitoa
3-4 dl mustikoita
voita vuuan voiteluun ja sokkoa mustikoiden päälle
Voitele vuoka (käytin matalaa, suorakaiteen mallista foliovuokaa). Sekoita kaikki aineet keskenään. Levitä taikina tasaisesti vuokaan. Ripottele mustikat taikinan pinnalle. Voit ripotella hieman sokeria mustikoiden päälle. Paista piirakkaa uunissa 175 asteessa 30-45 minuuttia uunista riippuen.
Kommentit
Lähetä kommentti