Paahtopaisti, Peruna-kesäkurpitsagratiinia, Passionhedelmäjuustokakku

Oho! Tämä on jo 80. blogitekstini. Kaksi ja puoli vuotta on hurahtanut melkoisella vauhdilla. Aika mieletöntä. Kokkaukset onnistuvat onneksi useimmiten. Valokuvaaminen on vieläkin opettelun alla enkä jaksa aina paneutua siihen niin paljon kuin olisi tarvetta. Äidinkieleni on toivottavasti harjaantunut, mutta kyllä siinäkin vielä parannettavaa piisaa. Tärkeintä on kuitenkin se, että saan jakaa onnistumisia (ja välillä epäonnistumisia), kokemuksia ja elämyksiä. Ties, vaikka joku saisi inspiraatiota ja ehkä apujakin reissuun tai ruoanlaittoon.

Meillä on ollut varsinainen juhlaviikonloppu, kun on juhlittu miehen syntymäpäivää ja pyhäinpäivää. Niiden kunniaksi kannatti vähän satsata ruokapuoleenkin. Paahtopaistia, peruna-kesäkurpitsagratiinia ja passionhedelmäjuustokakkua. Meillä on Hämeenlinnassa niin mahtava kirjasto, että on ihan pakko kehua. Nämä opukset olivat meinaan lainatavaraa. Pääruoat löytyivät Alexander ja Hanna Gullichsenien Safkaa-kirjasta. Juustokakun bongasin Jenni Höijerin Sokerileipurin Hurmaavat herkut-opuksesta. Maistuis varmaan sullekin!

Passionhedelmäjuustokakku

280 g Digestive-(täysjyvä)keksejä

125 g voita

600 g maustamatonta tuorejuustoa

1,3 dl sokeria

2 kananmunaa

5 kpl tuoreita passionhedelmiä

Murusta keksit esim. monitoimikoneessa. Sulata voi. Sekoita keksimurut ja voi keskenään. Painele muruseos irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Laita jääkaappiin.

Notkista juusto sokerin kanssa sekoittaen. Lisää munat. Halkaise passionhedelmät ja lusikoi hedelmälihat seokseen. Sekoita kaikki tasaiseksi ja kippaa keksipohjan päälle. Tasoita. Paista 135-140 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Parasta jääkaappikylmänä.

Paahtopaisti ja peruna-kesäkurpitsagratiini

1 kg paahtopaistia

pari valkosipulinkynttä

suolaa, pippuria

2 pientä kesäkurpitsaa

5 keskikokoista perunaa

½ valkosipulin kynsi

2 rkl oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

1½ dl raastettua gruyère-juustoa

2 rkl voita

2 dl kuohukermaa

Kuivaa liha tarvittaessa. Sido paisti puuvillanarulla tasapaksuiseksi pötköksi, jolloin liha kypsyy tasaisemmin ja säilyttää muotonsa. Hiero paistin pintaan suolaa (reilulla kädellä), pippuria ja valkosipulia. Ruskista paisti pikaisesti kauttaaltaan kuumalla pannulla voi-rypsiöljyseoksessa, jolloin lihan pinta menee kiinni. Siirrä liha uunivuokaan. Törkkää paksuimpaan kohtaan paistomittari. Kaada paistoliemi lihan päälle. Paista lihaa 120 asteisessa uunissa, kunnes mittari näyttää haluttuja lukemia (hookoo-lihakoulu). 58-asteinen liha on punaista, 65-asteinen kypsä. Kääri paisti uunin jälkeen folioon. Anna vetäytyä puolisen tuntia.

Viipaloi kesäkurpitsat  sentin paksuisiksi viipaleiksi. Suolaa viipaleet ja jätä itkemään. Kuori perunat ja viipaloi noin 3 mm:n siivuiksi. Hiero uunivuoka puolikkaalla valkosipulilla ja voitele vuoka.

Kuivaa kesäkurpitsat talouspaperilla. Paista kesäkurpitsaviipaleet erissä öljyssä kauniin värisiksi. Lado vuokaan perunoita, suolaa, pippuria, kesäkurpitsaa ja juustoraastetta. Päällinen kuorrutetaan juustolla ja voinokareilla. Kiehauta kerma ja kaada joukkoon. Gratinoi vuokaa 200 asteisessa uunissa 30-35 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä.

Kuinkas sitten kävikään

Aika kivasti kävi. 

Juustokakku oli erittäin kokkiystävällinen viritys. Tyyliin kaikki sekaisin, uuniin ja jääkaappiin. Onneksi otin selvää passionhedelmistä ennen kauppareissua. Muuten en todellakaan olisi ottanut niitä ryppyiitoja koriini. Eli ryppyiset ovat maultaan parhaimmillaan. Sileitä pitää kypsytellä huoneenlämmössä viikon verran. Käytin tuorejuustona Philadelhiaa, mikä teki kakusta todella täyteläisen. Siitä syystä kakkua on vieläkin pieli viipale jääkaapissa.

Paisti onnistui täydellisesti. Sitominen oli oikeastaan aika helppo juttu. Testasimme uunimme paistomittaria, jolloin haluttu astemäärä valitaan uunin toimintavalikosta. Säädin mittarin 60 asteeseen. minkä jälkeen otin lihan pois uunista ja käärin folioon. Annoin levätä puolisen tuntia, kun gratiini oli uunissa. Folioon kertyi mukavavasti nestettä. Liha oli ihan älyttömän mehukasta ja mureaa leikatessakin. Väri oli melko punainen. Aika rosee. Muutama vuosi takaperin olisi moinen väritys jäänyt syömättä. Mutta kun ei mieti liikoja, laittaa lihan lautaselta suuhunsa, niin liha ikäänkuin sulaa suuhun. Mahtavaa! Näin sitä voi makuaisti ja mieli muuttua. Kuuluu varmaankin oppimisprosessiin.

Gratiini oli erittäin helppo valmistaa. Ja ihanan makuista. Valkosipulilla valeltu vuoka antoi ihanaa makua gratiiniin. Ja kivan makuinen oli kesäkurpitsan ja perunan yhdistelmäkin. Ja juusto. Nam!

Löydettiin mielestämme erittäin passeli punaviinikin paahtopaistin kamuksi. 

Corvina Veronese. 2009

Sartori, IGT Rosso Veronese.