Reissufiilikset välittyisivät parhaiten, kun jutut kirjoittaisi saman tien muistiin. Toisaalta reissun päällä on ihanaa vain nauttia hetkestä, eikä millään jaksaisi kaivaa tallennuskapistusta esiin. Rakastan matkustamista. Aina. Tärkeintä ei ole päämäärä vaan itse matka. Mies sanoi joskus yhdessä reissatessa, että minusta näkee kuulemma sen hehkun, minkä matkafiilis tuo tullessaan. En välttämättä halua päästä reissussa helpolla (vähän kuin kokatessa) ja olen valmis näkemään vaivaa ja kuluttamaan aikaa, että pääsen minne haluan. Keinolla millä hyvänsä. En ole sporttinen, mutta Pariisissa ei tehnyt tiukkaakaan kävellä 30 kilometriä viikonlopun aikana.
Lensin vuosi sitten Alicanteen. Työkaveri kysyi, että miksi sinne. Vastaukseni oli, että lennot sai edullisesti, enkä ole koskaan käynyt siellä. Ei tarvita muita syitä. En ole matkustanut ihan yksinäni moneen vuoteen. Viimeksi taisin tehdä niin, kun otin ja lähdin aupairiksi Lontooseen alta parikymppisenä likkana. Lentokentällä olikin ihan hassu tunne mahanpohjassa juuri tästä syystä. Vapaus! On aika mahtavaa, että parisuhteessa löytyy luottoa ja annetaan toisen olla sellainen kuin on. Olen etuoikeutettu ja onnellinen, että näin on omalla kohdallani. Poitsukin alkaa olla siinä iässä, että miespuoliset ovat varsin tyytyväisiä, kun äiti on "poissa jaloista" pari päivää. Itselläni taitaa tulla aiemmin kotia ja kotiväkeä ikävä kuin kotiinjäävillä minua. Matkustaminen ja uusien asioiden kokeminen on mahtavaa, mutta tietysti kotiin on aina mukavaa palata.
Monia tuntuu ihmetyttävän, että miten saan aikani kulumaan ja mitä oikein teen reissuillani. Minua eivät paikalliset lorenzot kiinnosta. Etsin kulinaarisia nautintoja, silmiä hiveleviä maisemia sekä rakennuksia ja tutustun uusiin kulttuureihin ja hyvällä tuurilla paikallisiin ihmisiin. Syntymäpäiväni kunniaksia piipahdin ihan oikealla härkätaisteluareenalla. Sain osallistua "tapahtumaan" videon muodossa. Live-taistelua en haluaisi nähdä. Itse areena on kyllä vaikuttava rakennelma. Tässä kuvamaistiaisia reissun päältä.
Lensin vuosi sitten Alicanteen. Työkaveri kysyi, että miksi sinne. Vastaukseni oli, että lennot sai edullisesti, enkä ole koskaan käynyt siellä. Ei tarvita muita syitä. En ole matkustanut ihan yksinäni moneen vuoteen. Viimeksi taisin tehdä niin, kun otin ja lähdin aupairiksi Lontooseen alta parikymppisenä likkana. Lentokentällä olikin ihan hassu tunne mahanpohjassa juuri tästä syystä. Vapaus! On aika mahtavaa, että parisuhteessa löytyy luottoa ja annetaan toisen olla sellainen kuin on. Olen etuoikeutettu ja onnellinen, että näin on omalla kohdallani. Poitsukin alkaa olla siinä iässä, että miespuoliset ovat varsin tyytyväisiä, kun äiti on "poissa jaloista" pari päivää. Itselläni taitaa tulla aiemmin kotia ja kotiväkeä ikävä kuin kotiinjäävillä minua. Matkustaminen ja uusien asioiden kokeminen on mahtavaa, mutta tietysti kotiin on aina mukavaa palata.
Monia tuntuu ihmetyttävän, että miten saan aikani kulumaan ja mitä oikein teen reissuillani. Minua eivät paikalliset lorenzot kiinnosta. Etsin kulinaarisia nautintoja, silmiä hiveleviä maisemia sekä rakennuksia ja tutustun uusiin kulttuureihin ja hyvällä tuurilla paikallisiin ihmisiin. Syntymäpäiväni kunniaksia piipahdin ihan oikealla härkätaisteluareenalla. Sain osallistua "tapahtumaan" videon muodossa. Live-taistelua en haluaisi nähdä. Itse areena on kyllä vaikuttava rakennelma. Tässä kuvamaistiaisia reissun päältä.
Kommentit
Lähetä kommentti